perjantai 31. toukokuuta 2013

Smirre relaa



Muutama päivä on siitä kulunnut kun Smirre kaivettiin sohvan syövereistä esiin ja näinä muutamana päivänä Smirre on asettunut taloksi ihan kokonaan. Makuuhuoneessa edelleenkin majailee ja siellä on kuin kotonaan. Enää ei tarvi miettiä, että missä kolossa poika on piilossa vaan reilusti sängyllä löhöillään tai ikkunasta lintuja tiirailaan. Edistyminen on ollut huimaa, vaikka edelleenkin Smirre on varuillaan ja valmiina ponkasemaan piiloon kun jossain jokin isosti kolahtaa tms. Tälläiset äkkinäiset äänet saattaa säikäytää, mutta ei siellä piilossa kukaan kauaa jaksa olla. Meidän kanssa Smirre on aina rento ja kiltti. Nauttii ihan mahdottomasti kun saa rapsutuksia. Yleensä rapsuista niin kovasti innostuu, ettei malta paikallaan pysyä, vaan välillä pitää päästä syliin ja välillä pitää pyöriä sängyllä tai jopa pistää pitkäkseen jotta masustakin vähän rapsutellaan. Yöllä nukkuu kaverina, reteesti valtaa itselleen leveän paikan sängystä eikä yhtään ujostele. Avomies kertoi että Smirre tulee aina välillä kylkeen kiinni nukkumaan. On se vain niin suloinen. 

Olihan minulla muitakin kuvia, mutta onnistuin ne jonnekkin teille tietämöttämille tallentamaan joten pitänee myöhemmin etsiä ne tai ladata kamerasta uudelleen. Luvassa siis lähipäivinä lisää kuvia. 

keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Kissa nimeltä Smirre

Olenko vähän komea!


Minulla on aivan ihan sivu profiili, super suloinen nassu

Vähän mua tämä poseeraaminen vielä jännää

Nyt sai nimetön kollipoika nimenkin :) siitä tuli värinsä vuoksi Smirre (ei suinkaan siksi että olisi ilkeä :)).  Ikää tällä veijarille on semmoiset vuoden päivät, tarkaahan me ei tiedetä. 


Yhteiselo alkoi sujumaan hienosti kun päästiin sohvasta ulos. Kun makarista tukin kaikki suurimmat piilopaikat ja sinnikkäästi kaivoin kisun sängyn altan esiin eilen aina kun huoneeseen tulin, niin äkkiä Smirre ymmärsi että täällä huoneesa voi olla ihan rennosti. Enää ei mene piiloon minnekkään, päivällä pötkötteli rauhassa ikkunalaudalla ja taas sängyssä vieressä nukkui. 

Tykkää olla siliteltävänä ja mielelään änkeää viereen kiehnäämään. Mutta tykkää touhuta itsekseenkin, eikä vaadi huomiota joka hetki. Reipastuu siis koko ajan ja mukava on seurata kun arkajalka alkaa pääseemään sinuiksi ympäristön kanssa ja alta paljastuu todella mukava luontoinen kaveri. 

Tässä vielä lisää kuvia joista näkyy tämä erikoinen väri. 



tämmöistä ihanaa punaista väriä on masussa lisää, samoin valkoinen iso läntti, jalatkin punertaa mutta selkä on tummanruskea ja pää vielä tummempi. 

monttu raollaan ihmetellään kameraa


Vielä nimetön poika tuli hoitoon

Ei ehtinyt kissahoitolassa olla pitkään tyhjää. Frans lähti maanantaina ja jo loppuviikosta tuli kyselyä että joko meille saisi uusi asukas tulla. Taas tuli tuolta maakunnista autolastillinen kissoja kotihoitoon tänne pääkaupunkiseudulle. Mukana oli mm. 11 kissanpentua. 

Meille kuitenkin saapui nuori kolli, iästä ei ole mitään tietoa ja nimeäkään polosella ei ollut. Ilmeisti tovin oli kaveri ehtinyt olla kissatarhalla ja nyt tuli tänne vilkaammille vesille kotia etsimään. Minä päästiin taas kisun häkistä eteisessä hiekkiksen vieressä ja viuhdahdus vaan kävi kun tyyppi pinkoi sohvan alle piiloon. Annettiin jäädä sinne tutustumaan uuteen paikkaan, kunnes huomasin että pakkohan mun on illalla kaivaa kissa esiin jotta matokuurin voin antaa. Mutta mutta... kissa oli hukassa. Etsittiin kaikki paikat (meillä on siis tosi pieni asunto) ja ei vaan kissaa löydy.  Sohvan allahan se viimeksi oli ollut, joten menin sieltä uudelleen tutkailemaan.  Mitään ei näkynnyt, mutta käsikopelolla kun koitin niin tunsin turkin sohvan sisällä! Sohvan pohjassa oli rako mistä kissa oli päässyt sohvan tukirakenteiden sisään tosi ahtaaseen koloon. Eihän sitä millään saanut sieltä pois. Odoteltiin kärsivällisesti tiistaihin asti ja kun ei edeelleenkään kisse tullut itse pois niin pakko oli ottaa vasara käyttöön ja irrottaa sohvasta yksi levy jotta saatiin kissa ulos. Kaveri painui uuteen piiloon naulakon alle. Oli selvästi hermostunut ympäristöstään niin päätettiin vaihtaa Misun ja uuden kissan huoneita, eli uusi kille meni pienempään huoneeseen majailemaan. Siellä on helpompi tutustua uusiin kulmiin. Tämä mestari löysi heti tien sängyn alle kaikkien pahvilaatikoiden taakse, kova homma oli keksiä kaikki sen reitit ja ne tilkitä. Kun kissan vein makuuhuoneeseen niin oli oikein rauhallinen sylissä, eikä yhtään vihainen. Siksipä kokeneemmat hoitajat suositteli, että kissalle annetaan sylihoitoa, eli muutaman kerran päivässä kaivan kissan piilosta syliin ja rapsuttelen sitä ja annan herkkuja. Ihan vaan jotta tottuisi ihmisten seuraan ja syliin. Tämä kaveripa, kaikesta piiloiluistaan huolimatta, oli oikea sylikissa ja aivan iloisesti jäi syliin istumaan kun sitä silittelin. Komeasti kehräsi ja puski kättä ja naamaa. Ei siis niin ujo poika sittenkään. Taitaa olla niin, että tätä kaveria uusi paikka hieman pelottaa, mutta uudet ihmiset ei. Heti tämän jälkeen tulikin sänkyyn viereen nukkumaan. Näyttää siis tosi lupaavalta ja vaikuttaa oikein ihmisrakkaalta kissalta, jolle pitää antaa vain rauhassa aikaa sopeutua uuteen tilaan. Onhan tämä katti tainut olla jo pidemmän ajan kissatarhalla joten saattaahan se avara tila ympärillä äkkiseltään jännätä. 

Lisää tarinaa tästä kaverista myöhemmin. Kunhan päästään tässä tutustumaan kunnolla. Mutta sanotaan vielä se, että onpa jälleen kerran erikoisen näköinen kissa meille tullut. Todella kauniin värinen turkki, pää on minkin värinen, samoin selkä. Jalat, kaula ja maha taas punainen niin kuin ketulla. Tosi  upea.

Tässä kuva eiliseltä kun alettiin kaveraamaan, näin rento oli heti. Lisää kuvia tulee pian blogiin ja tietysti Rekkujen sivuille.

Ei mua ole huumattu vaikka siltä näytänkin. Otan vaan rennosti.

lauantai 25. toukokuuta 2013

Milla-mamma










Kävin kuvausreissulla Milla-mamman luona, jotta saatiin tuonne Rekkujen sivuille vähän uusia kuvia Milla-mammasta.

Voihan Milla, "onneksi" et tullut meille hoitoon :) Milla hurmasi minut kyllä ihan täysin ja varmasti jos olisi tullut meille hoitoon niin olisi jäänytkin meidän kissaksi. Ihana pieni tyttö, jolla on ystävällinen ja leikkisä luonne. Milllalla oli monia huvittavan hurmaavia piirteitä. 

Milla ei ujostellut minua yhtään, vaan heti tuli haistelemaan ja antoi silittää. Ei missään vaiheessa ollut säikyn oloinen tai levotoan. Vaan huoleton pieni kissa. 

Lemppari lelu oli leluhiirien lisäksi kaikki rinkulat esim. kuminauhat, ponnarikuminauhat yms. paras taisi olla remmoinen renkula joka oli narussa kiinni. Sitä narua kun heilutteli niin Milla leikki ihan innoissaan. Lisäksi jos renkulan pisti oven päälle, niin Millahan näppäränä tyttönä hyppäsi sinne oven päälle renkulan hakemaan. Aikamoinen akrobaatti. 

Mitenhän mä osaisin kuvailla oikein Millaa. Jotenkin Millasta tuli semmoinen olo, että on just niin kuin kissan pitää ollakkin. Vilkas, iloinen, leikkisä ja samalla ystävällinen ja ihmisrakas. 

Kannattaa ehdottomasti Millaan tutustua jos kissaa etsit. Täältä löytyy tiedot. Ja tässä runsaasti kuvia :)

Lemppari lelu kiikarissa


Lelut haetaan vaikka oven päältä






Mitä jännää siellä onkaan?

no mikäs muukaan se voi olla niin kiinnostava :D



















maanantai 20. toukokuuta 2013

Frans pääsi omaan kotiin


Niin siinä kävi että Frans poika löysi uuden kodin alta aika yksikön. Ei ehtinyt meillä viikkoakaan olla ennen kun varaus oli jo tehty :) 

Totta kai on haikeaa kun hoitolainen lähtee omaan kotiin, mutta samalla niin hienoa ja palkitsevaa. Frans pääsi mahtavaan perheeseen ja saa elellä kunnollisia kissanpäiviä 11-vuotiaan tytön kissana. Ja pakkohan on olla tyytyväinen siihenkin, että meiltä edes yksi kissa pääsi kotiin, eikä kaikki hoitolaiset ei jää meille pysyviksi asukeiksi :) 

Hoitotäti toivottaa Fransille ja Fransin uudelle perheelle hyvää yhteistä elämää :) 

ps. viime viikolla ehdin käydä tutustumassa muualla hoidossa oleviin Milla-mammaanPontukseen ja Rölliin. Näistä ihanuuksista laitan kuvia tänne blogiin myöhemmin viikolla.

Tässä vielä viimeiset kuvat, Frans osaa ottaa ilon irti auringosta. 













tiistai 14. toukokuuta 2013

Leppoisa Frans





 Kohta on tullut viikko täyteen siitä kun Frans tuli meille. Näin se aika juoksee...

Minusta Frans on herrasmiehen nimi ja komea Frans poika on osoittaunut nimensä veroiseksi herrasmieheksi. Frans on edelleenkin ihmisrakas ja kehräävä poika, mutta on huomattavasti rauhoittunut alun jälkeen. Ennen meille tuloaan Frans oli kissatarhalla pari viikkoa joten ei ihmekkään, että virtaa riitti ja hellyyden kipeys oli suuri. 

Edelleenkin Frans tykkää olla ihmisten seurassa ja rauhallinen silittely kelpaa aina, mutta muuten huomaan että enää Fransin ei tarvitse olla koko aikaa kyljessä kiinni, vaan se riittää että saa olla lähellä ja seurailla mitä tapahtuu. Aina välillä lelut saa kyytiä ja minunkin kanssa leikkii, mutta aikaa otetaan myös nokosille. Silittää saa kyllä edelleenkin niin paljon kun vaan jaksaa :) 

Torstaina Misu kissa menee rokotukselle, joten pääsemme pian kokeilemaan miten Frans ja Misu pärjäävät yhdessä. Franshan on ollut koko ajan rento kaveri joka on ystävällisen oloisesti tutkaillut oven alta että kukas se siellä makuuhuoneen puolella sähisee ja tarjoaa räppäsyjä. Ja kaippa Misukin on jo tajunnut että on tyhmää yksin riehua kun Frans poika ei ollenkaan lähde mukaan sähisemiin ja murisemiseen,  nimittäin nykyään ihan ilman suurempaa draamaa toisilleen tassua tarjoavat oven alta. Aamulla annoin heidän oven raosta toisiansa katsella ja kaikki meni hyvin. Toivotaan että pian päästään elämään yhdessä koko asunnossa jotta kissat saavat rauhassa mennä minne haluavat ja Fransin ei tarvitsee enää yksi nukkua. Mä olen kyllä nyt joka yö nukkunut ainakin puolet yöstä sohvalla ettei Fransin tarvitse olla yksin :) Frans tulee yöllä aina käymään vieressä silittelyä pyytämässä, mutta muuten on nukkunut omalla paikallaan.

Minä olen piiiitkä kissa




maanantai 13. toukokuuta 2013

Sinä rapsutat, minä kehrään


Luulen, että tuo on Fransin motto :) Komeaa Fransia saa kyllä silittää yllin kyllin. Ja ihana kehtäys kuuluu joka kerta. 

Alkujännityksen jälkeen Frans on kovin rauhoittunut, paikat on tutkittu ja nyt voi ottaa rauhallisemmin. Koko aikaa ei tarvitse Fransin kanssa puuhata, mutta tykkää siitä että on seuraa. Erityisesti nauttii makoilla avomieheni sylissä kun hän istuu tietokoneella, siinä saa tarpeeksi rauhallista silittelyä. Ihana poika tämä Frans ja niin leppoinen. Kynsienleikkuu operaation on jatkunut, keksin uuden taktiikan. Kun Frans pötköttelee niin nippasen aina pari kynttä lyhemmäksi. Kohta on kaikki leikattu :)