lauantai 25. tammikuuta 2014

Misukan uusi vuosi






Hoitotäti on potenut someväsymystä hieman, joten jutut on olleen vähissä, mutta se on vain hoitotädin ongelma. Misukka voi oikein hyvin ja sama reipas kissa kun ennenkin.

Joululoma sujui kissojen kannalta hyvin, kaikilla oli kivaa. Minä ja Misun hoitoväki sen sijaan saatiin hieman "kärsiä". Minä olin koko loman elämäni flunssassa ja sängynpohjalla, Misun sijaishoitajat saivat kärsiä nälkäisen kissan aikaisista herätyksistä ja loputtomasta huomionkipeydestä. Hoo.... tätä menoa meillä ei ole enää hoitopaikkoja Misulle tarjolla yhtään. 

Kotona sen sijaan Misukka nautti hoitajien huomiosta täysin. Ja olikin ihan ihmeissään kun me kovalla ryminällä ja touhulla saavuttiin kotiin rikkomaan Misukan joulurauha. Ensin kannettiin karmit kaulassa matkalaukut sisään sitten kovalla ryminällä taas ulos ja takaisin Misun kanssa. Misukan pyöreät silmät oli ihmetyksetä extra pyöreät. Äkkiä hämmennys haihtui ja vanhan leikkikaverin kans pistettiin ralliksi. Sylikin löytyi ja vanha nukkumapaikka hoitotädin jaloissa. 

Meillä Misukan kanssa arki sujuu mukavasti. Misukan silmät vielä vuotaa, muttei niin paljoa. Ja "portaita" olen rakennellut että on helpompi hyppiä ikkunalaudalle yms. Edelleenkin sänkyyn hyppäämistä pitää joskus kokeilla pari kertaa ennen kun hyppy sujuu. Ei ne jalat taida ihan kunnossa olla. Misu ja Misukka on tosi hyvät kaverit, yhteiset rallit juostaa aamuin illoin ja Misukka hoitaa Misua hellällä pesulla päivittäin. Ihan vierekkäin ei nukuta, mutta silleen kuitenkin että ollaan melkein tassuetäisyydellä :D 

Ainoa "kriisi" koettiin kynsienleikkuun kanssa. Misukan kynnet kasvaa tosi nopeaa ja jostain syystä sen "peukkujen" kynnet on aina esillä niin pitkinä kynnet tarttuu joka paikkaa, eli ne on pakko leikata. Misukka ei kuitenkaan ole tottunut kynsien leikkuuseen, joten se pelottaa ihan mahdottomasti. Olen koittanut leikata kynsiä yksi kerralla ja pari sainkin leikattua, kunnes Misukkaa niin kovasti pelotti että rimpuilleessaa raapas minua kaulasta (ehdin kääntää pään niin ei ihan poskea raapinut). Ei ollut mikään hyökkäys, vaan ennemmin vain huitoi tassuillaan. Niin me sitten päätettiin, että pyydetään toinen Rekkuhoitaja kaveriksi kynsien leikkuuseen ja niin saatiinkin Misukan kynnet leikattua. Ei sekään helppo homma ollut, vaan Misukka sähisi ja rimpuili ihan tosissaan. Tassut ja pää piti pistää pyyhkeen sisään ettei hoitohenkilökunta saa kynsiä tai hampaita käsiinsä. Aika villiä hommaa, kaverina ollut Sandy on onneksi niin kova mimmi että äksy kissa ei häntä hirvittänyt vaan sai pidettyä Misukan tiukasti sylissä jotta minä arkajalka sain ne kynnet leikattua. Kun kynnet oli leikattu niin annettiin Misukan vielä siinä sylissä hetki rauhoittua ja sitten syötettiin herkkuja jotka onneksi maistui ja Misukka olikin sitten lopussa ihan rauhoittunut. Onneksi, sillä kuukauden päästä on edessä sama show. Vaikka Misukka noin reagoikin niin kyse oli pelosta, eikä agressiivisuudesta. Toivotaan että pikku hiljaa se tottuisi käsittelyyn ja kynsien leikkuuseen (ja lääkkeiden antoon). 

Mutta kaikesta huolimatta, Misukka on kyllä niin rakastava pieni kissa.