perjantai 25. huhtikuuta 2014

Hoitolassa on hiljaista




Talvella ollaan tässä hoitolassa oltu aika horroksessa. Misu ja Misukka kyllä vipeltää minkä kerkeää, mutta hoitotäti on ollut aika hyytyneenä (ei kuitenkaan kissoihin). Lisäksi mietinnässä on ollut tuo Misukan kohtalo, se kun ei ole ollut mikään helposti kotiutettava kissa. Kaikki Misukan vaivat, hankaluudet ja omituisuudet kuitenkin johti siihen, että tehtiin päätös ettei Misukalle haeta enää kotia. Misukalla kuitenkin on mukavia elinvuosia edessä monia Misun kaverina, sillä Misukka siirtyi hoitotädin omistukseen toissa viikolla. Se kyllä sitten tarkoittaa sitä että hoitalan kissakiintiö on täynnä, niin kauan kun asutaan tässä postimerkin kokoisessa asunnossa niin meille ei hoitolaisia tule muuta kuin korkeintaan hätämajoitukseen. Tämä vähän hoitotätiä surettaa, sillä kissoille kotihoitopaikkoja kuumeisesti kaivataan. Perheen muut jäsenet oli kuitenkin sitä mieltä, että eristyssavotta on liian raskas pienessä asunnossa, joten täytyi antaa periksi. Misustakin huomasi tuossa tammikuussa, että sekään ei tykännyt kun lempparipaikka makuuhuone oli ollut pitkään suljettu. Nyt sitten jäädään ihmettelemaan milloin päästään asumaan isompaan asuntoon, sitä odotellessa jatkan Rekkujen toiminnassa aktiivisesti mukana muilla tavoin. Tänne blogiin taidan sitten kirjoitella juttuja Misusta ja Misukasta, sekä tietenkin esitellä kotia etsiviä kissoja joita käyn kuvailemassa Rekkujen kotihoitajien luona. 

6 kommenttia:

  1. Onnea kovasti koko jengille ja Misukalle varmaan paras mahdollinen ratkaisu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki muu tuntuu olevan ylettömän tyytyväisiä. Minä taidan olla tässä huushollissa ainoa jota kaivertaa kun ei tule hoitolaisia vähään aikaan.

      Poista
  2. Tuttu tunne. Tuntuu, että tärkein peruste isomman asunnon hankkimiselle on, että voisi ottaa pitkästä aikaa hoitolaisia. On hoitolaisten lisäksi ikävä sitä, että oli Rekkujen piireissä mukana. Itselle on ilmeisesti luontevin tapa olla mukana juuri hoitajana ja sitä kautta helpommin miiteissä ja tapahtumissakin.

    Hienoa kuitenkin, että Misukka sai teiltä kodin!

    -Susan

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi on paljon muutakin mitä voi Rekkujen hyväksi tehdä. Maanantaina on taas miitti :)

      Poista
  3. Suuresti liikuttuneena olen seurannut tämän blogin ja rekku rescuen sivujen kautta Misukan vaiheita. Olisin kovasti halunnut itse ottaa hänet, mutta elämäntilanne ei salli. Ihanaa, että hän sai nyt kodin, ja vielä niin, että ei tavi muuttaa ja totutella uuteen. Kun joskus voin ottaa kissan, otan ehdottomasti löytökissan. Juuri ruollaisen hiukan ressukan mutta sydämellisen otuksen.
    Kiitos sinulle ja kaikille, jotka teette työtä kissojen hyväksi. Se on arvokkainta mitä tiedän!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Misukan tarina on kyllä ehdottomasti sieltä liikuttavimmasta päästä. Itsekkin olen hyvin onnellinen että pystyttiin Misukalla tarjoamaan mahdollisuus mukavaan loppuelämään.

      Uusia koteja kaipaavia kissoja on paljon, joten on ihanaa että myös niitä jotka haluavat tarjota kodin löytyy.

      Poista