maanantai 30. syyskuuta 2013

Juulia lähti kotiin




Sunnuntaina Juulia sai omia vieraita. Tosi kiva pariskunta oli ihastunut Juuliaan ja tuli pidemmän matkan päästä vierailulle. 

Hoitotäti oli aika ajattelematon, koska otti lauantaina hoitopaikan sviittiin viikoksi hoitoon Juhana kissan. Juulia ei tästä oikein tykännyt ja olikin hirmuisen hermostunut kun makuuhuoneessa elelikin yhtäkkiä joku uusi kaveri. Kissathan oli tietysti erillään toisista, mutta tottahan huomaavat että kulmilla on uusi katti. Kun Juulia tuli meille niin oli oikein hyväntuulinen kissa, mutta näköjään toisin päin ei huumorintaju enää riittänytkään. 

Onneksi kuitenkin vierailun aikana Juulia vähän väläytteli niitä oikeita suloisia puoliaan joten pitkämatkalaisten ei tarvinut pettyä. Niinhän siinä kävi että Juulia lähti omaan kotiin sitten, pääsi 12-vuotiaan kisun kaveriksi omakotitaloon jossa on kissoile oma ulkoilutarha. Luxusta! 

Hoitotäti ei tälläkään kertaa selvinnyt kissan lähdöstä kuivin silmin vaan piti pienet itkut pirauttaa. Kohta varmaan tarvii alkaa varoittamaan etukäteen kissan katsojia etteivät välitä pillittävästä hoitotädistä :) ... no ku ne on niin suloisia ne kisut ja oikeasti olen aina ollut todella onnellinen hyvän kodin löytymisestä, mutta siltihän se ero on aina surullista. Onneksi täällä kotona on oma Misu niin äkkiä se suru unohtuu ja muuttuu vaan suuremmaksi iloksi kun kuulee uudesta kodista hienoja kuulumisia. 

Vaikka Juulia lähtikin niin hoitola ei ole tyhjä vaan täällä Misua viihdyttää Julle, joka onkin melkoinen veijari. Jullesta lisää tarinaa piakoin. 

Tässä postauksessa on jo perinteeksi muodostuneita viimeisen päivän kuvia, napsittu juuri ennen vieraiden tuloa. (en tiiä miks nää nyt on näin huonolaatuisia)






keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Vapaus koitti Juulialle + uusi kaveri




Niin se aika vierähtää. Juulian meille tullessa piti vielä viikko odotella ennen kun saatiin antaa tehosterokote ja siitä piti vielä toinen viikko odottaa että rokote tulee voimaan ja myös seurailla ettei rokotuksesta puhkea flunssa. Viikonloppuna tuli täytteen tämä odottelu ja Juulia pääsi "vapauteen" makuuhuoneesta, eli siis pääsi kulkemaan vapaasti myös meidän postimerkin kokoisessa olohuoneessa :) Ja tietysti, ennen kaikkea, sai tavata kaverin, eli meidän oman Misun. 

Misuhan oli Juulialla sähissyt pari päivää oven takaa (niin kuin se tuntuu tekevän kaikille kissoille), mutta siitä oli jo kulunnut niin kauan aikaa, että eihän sitä enää kukaan muistannu. Ensi tapaaminen sujui aika hyvin, vaikka Juulia ei ihan tykännyt Misun yli-innokkaasta lähestymistavasta vaan sähähtäen kertoi että otetaas rauhallisemmin. Misu antoi tilaa Juulialle ja niin se sopu syntyi samantien. Juulia lähti ensin reippaan uteliaasti tutkimaan meidän lukaalia, mutta taisi säikähtää jotain olohuoneessa koska juoksi nopeasti takaisin makariin ja siellä pysyttelikin pari päivää vaikka ovi oli auki. Uteliaisuus kuitenkin voitti ja toissa yönä Juulia lähti kaikessa hiljaisuudessa uudelle tutkimusmatkalle ja aamulla sitten olikin tutulla paikkaa sohvan käsinojalla odottamssa ruokaa. Tuo käsinoja on ollut kaikkien meidän hoitolaisten ruuan odotuspaikka (paitsi Misun). 

Nyt Juulia on hyväksynyt koko asunnon asuinpaikakseen ja myös Misun kaverikseen. Eivät ole mitään bestiksiä, mutta yhdessä rallia vedetään iloisesti ja vähän kavereina otetaan päikkäreitä. Juulia on myös avustanut Misua laihkarissa syömällä vähemmäksi Misun ankeita laihutusnappuloita. Aiemminhan ei raksut maistunnu yhtään. :D

Tässä kuvia yhteisestä päiväunihetkestä. Misu ja Juulia ei vaan taida kauaa ehtiä  kaveerata, sillä sunnuntaina Juulialle tulee vieraita :D :D

ps. vaikka kuvista vois päätellä, että Juulia ei tee muuta kun makoilee niin ei pidä paikkaansa. Se on vaan ainoa hetki milloin voi kuvia napsia (+muu kämppä on niin kauhea kaaos ettei siellä kehtaa kuvata xD)

Kanttuvei

Tässä välissä hoitotäti kävi oikaisemassa päiväpeiton reunan :D



Ai minua kuvataan, no alanpa sitten söpöstelemään. 

 
Tätä ennen Juulia käpälällä tassutteli Misua, josta Misu tuntui olevan kovin näreissään, kehtaakin kesken päikkäreiden alkaa leikkimään. 

Misukin yrittää poseerata, liekkö koittaa vedota yleisöön että pelastakaa minutkin täältä ;). Vähän pitää kyllä harjoitella ilmettä, ettei näyttäis joka kuvassa niin nyrpeältä.

maanantai 23. syyskuuta 2013

Saa helliä







Näihin kuviin ei varmaan tarvi mitään selitystä laittaa :)

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Juulia puulia



Yritän näyttää hurjalta, vaikka olenkin aivan kiltti oikeasti

Silmät on aina niin ymmyrkäiset

Juulia on meillä jo asustanut kaksi viikkoa ja hävyttömän vähän on tullut kirjoiteltua Juulia tyttösestä. Joten korjataanpa tilannetta nyt. 

Juulia asusteli meidän makuuhuoneessa kaksi viikkoa ja eipä kyllä kiltimpää asukkia ole ennen nähty. Huoneeseen kun meni niin aina siellä odotti iloisen oloinen kissa joka heti oli tunkemassa syliin tai kylkeen kiehnäämään. Rapsutuksia teki niin kovasti mieli. Jo alkuvaiheessa huomattiin että Juulian korvat kaipaa putsausta ja se olikin sitten semmoinen toimenpide josta Juulia-neiti ei tykännyt. Antoi kyllä korvat putsata, mutta selvästi jälkeenpäin oli harmissaan ja ei ollu kaveri. Kuitenkin kun vähän ajan päästä meni Juulia uudeen katsomaan, niin neiti oli jo leppynyt. Kuka sitä kauaa jaksaa vihoitella, kun olis rapsutuksia ja huiskalla leikkimistä tiedossa :) 

Juulia ei kovasti välitä leikkiä itsekseen, ainakana vielä, mutta höyhenhuiska ja naruhuiska on mieleisiä ja niitä kun heiluttaa niin voisi leikkiä vaikka kuinka kauan. Ruokakin maistuu, mutta raksuja ei oikein välitä syödä. Mutta mitäpä väliä sillä, märkäruoka on oikein hyvä vaihtoehto, eikä hoitotädin tarvi niin kovasti seurata tytön juomistakaan kun raksut ei maistu. Ruokaan olen lisännyt Juulialle kissojen omega-3:sta, siitä hyvästä turkki onkin koko ajan paranemaan suuntaa. Vielä vähän kun saisi painoa lisää, sillä Juulia on aika pikkuruinen tyttö. Ehkä semmonen 3kg. 

Tässä kuvia huiskaleikeistä (tällä kertaa epäjärjestyksessä).










Vähän lähti näitä höyheniä irti, eihän haittaa?

keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Juulia on kuin kotonaan



Maman ja Smirren jälkeen, vuorossa olikin tämmöinen hetkessä kotiutuva hoitolainen. Juulia kun päästettiin kuljetusboxista ulos, niin saman tien tyttö tutkaili huoneen läpi ja asettui taloksi. Kovasti kaipasi hellyyttä ja mikään määrä silityksi ei meinannut riittää.

Edelleenkin Juulia innoissaan ponkasee ylös kun huoneeseen menee ja hurina alkaa kuulumaan kun kisua silitellään. Pieni ja pörröinen Juulia on tosi kiltti ja rakastettava kissa.

Tässä pieni kuvakokoelma uuden hoitopaikan tutkimisesta.

Ensin tutustuttiin ikkunalaudalta maisemiin

Sitten alkoi matka huoneen tylsempiin osiin

Sängyllä näyttää olevan jotain mielenkiintoista

Pysähdyn tähän hetkeksi poseeraamaan

Sitten matka jatkuu kohti jotain mielenkiintoista

Leluja! Jee! 

Näiden kans tulee olemaan hauskaa

Mutta nyt pitää käydä tutkimassa mitä tuolta kulmasta löytyy

Aika tylsä tuoli, mutta hyvä tietää että tämmönenkin löytyy.

Sitten tämmöinen älytön sotku johtoja
Kuulenko jotain ääniä?
 
Ai, siellä oven takana on kaveri!

Kaveri on kovin äksyn oloinen joten enpä tunge nenääni kovin lähelle

Mitäs muuta täällä on kun tuo hoitotädin matkalaukku jota se ei jaksannu raahata varastoon vielä.  
Täällähän on sopivan värinen hiekkalaatikko

Ja nyt oonkin jo tässä ikkunlaudan alla. Muuten hyvä paikka, mutta missä on sapuskat?