perjantai 25. huhtikuuta 2014

Hoitolassa on hiljaista




Talvella ollaan tässä hoitolassa oltu aika horroksessa. Misu ja Misukka kyllä vipeltää minkä kerkeää, mutta hoitotäti on ollut aika hyytyneenä (ei kuitenkaan kissoihin). Lisäksi mietinnässä on ollut tuo Misukan kohtalo, se kun ei ole ollut mikään helposti kotiutettava kissa. Kaikki Misukan vaivat, hankaluudet ja omituisuudet kuitenkin johti siihen, että tehtiin päätös ettei Misukalle haeta enää kotia. Misukalla kuitenkin on mukavia elinvuosia edessä monia Misun kaverina, sillä Misukka siirtyi hoitotädin omistukseen toissa viikolla. Se kyllä sitten tarkoittaa sitä että hoitalan kissakiintiö on täynnä, niin kauan kun asutaan tässä postimerkin kokoisessa asunnossa niin meille ei hoitolaisia tule muuta kuin korkeintaan hätämajoitukseen. Tämä vähän hoitotätiä surettaa, sillä kissoille kotihoitopaikkoja kuumeisesti kaivataan. Perheen muut jäsenet oli kuitenkin sitä mieltä, että eristyssavotta on liian raskas pienessä asunnossa, joten täytyi antaa periksi. Misustakin huomasi tuossa tammikuussa, että sekään ei tykännyt kun lempparipaikka makuuhuone oli ollut pitkään suljettu. Nyt sitten jäädään ihmettelemaan milloin päästään asumaan isompaan asuntoon, sitä odotellessa jatkan Rekkujen toiminnassa aktiivisesti mukana muilla tavoin. Tänne blogiin taidan sitten kirjoitella juttuja Misusta ja Misukasta, sekä tietenkin esitellä kotia etsiviä kissoja joita käyn kuvailemassa Rekkujen kotihoitajien luona.