.jpg) |
Eikö mulle kukkaan halua kotia antaa? |
Voe mahotonta, miten voi olla että Unski on ollut meillä hoidossa jo melkein kolme kuukautta?
Unski on kyllä mainio pakkaus, iloinen touhottaja josta kuulee ja näkee milloin pikku herra on miettii kepposia. Kuuluu semmonen taukoamaton "Prrr prrr prrr" ja Unski vaeltelee pitkin asuntoa etsien mitä pientä puuhaa keksisi. Yleensä löytyy joku mukava lelu jonka kanssa touhuta, tai sitten alkaa painimatsit Misun kanssa. Nämä meidän tytöt ovat vaan kyllä vähän liian rauhallisia Unskin mielestä. Tarttis jonkun reippaamman kaverin jonka kanssa sais oikein kunnolla pistää painiksi, nämä tytöt on liian neitejä.
Puuhailun lisäksi Unski on osoittautunut mahdottoman uteliaaksi kaveriksi. Ihan sama mitä kotona tapahtuu niin Unski tulee johonkin lähistölle seuraamaan. Silleen ihan vaivihkaa vaan. Ettei vaan hoitohenkilökunta sais sellaista kuvaa, että niiden touhut Unkia kiinnostaisi :) myös nokosia on kiva ottaa lähellä, huomaamattomasti hiipien ettei vaan kukaan tajua että tässähän minä olen ihan vieressä. Sitten kun sattuu huomaamaan että no siinähän se Unksi on, niin Unski ottaa naamalleen hämmästyneen ilmeen, ihan kun muka ei tajuaisi että oli tälläytynyt jonkun ihmisen lähistölle, eikä kissan.
Eihän sitä ihan helpolla voi myöntää, että on noi ihmisetkin ihan kivoja oikeastaan.