Uusi vieras tänään

Kissahoitolassa odotellaan innoissaan uutta hoitolaista. Alunperin meille oli tulossa pentuja, mutta sitten keksittiinkin hyvä ratkaisu kun jo hetken hoidossa ollut Mama Bonita kaipaili uutta hoitopaikkaa. Mama pyöräytti ihanat pennut alkukesästä ja nyt pitäisi pennut vierottaa Mamasta. Siksipä Mama tulee meille ja pennut jää vanhaan hoitopaikkaan odottelemaan kotien löytymistä. 

Tämä on meidän kannalta tosi hyvä järjestely sillä Mama on jo rokotettu, joten Misua ja Mamaa ei tarvitse pitää erillään toisista niin kauaa. Eristys on aina kuitenkin tarpeellinen jotta kissojen hajut ehtivät sekoittua toisiinsa, kissa nimittäin ottaa laumaansa jäsenen hajun perusteella. Uuteen kotiin muuttaminen on kissalle stressi ja sen vanha kissa haistaa hyvin, siksi monesti ensin ollaankin vihaisia koska stressaavaa kissaa ei tahdota laumaan ottaa mukaan. Ajan kanssa kun uusi tulokas rauhoittuu omassa tilassaan ja kissojen hajut sekoittuu niin sitten ollaankin kavereita. Näin se yleensä menee :) 

Mama on hieman ujo ja hiljainen tyttö, Misun kanssa yhteiselo sujuu varmasti hyvin. Smirre oli hieman raisumpi ja hyvin mustasukkainen leluistaan ja ruuasta, joten Misu jäi vähän jalkoihin siinä yhtälössä. Kuitenkin oltiin hyviä kavereita. 

Smirrellekkin kuuluu hyvää  uudessa kodissaan. Poika kotiutuu hyvin. Tässä vielä pari kuvaa Smirrestä. 

Misun kanssa halaillaan

Ja sitten pestään

Smirre odottaa ruokaa. Tämä sohvan kulma on ihan keittokomeron vieressä, joten aina nälkäisenä Smirre odotteli tässä kun laitoin ruokaa lautaselle. 

Välillä pitää levätäkkin

Vaikka yleensä kyllä lelut kiinosti enemmän :)

Pitkän hiljaisuuden jälkeen hyviä uutisia.

Tovi on vierähtänyt päivitysten välillä. Pienoisia teknisiä onglemia on ollut, kun jouduin luopumaan vanhasta läppäristä. Nytkään en pääse kirjoitukseen kuvia lisäämään, mutta pitää silti tehdä päivitys Smirrestä. Smirre on meillä ollut jo pian kaksi kuukautta ja pojasta on kuoriutunut mahtava kissa. Tämän onneksi on muutkin ymmärtäneet, sillä Smirrelle on uusi koti löytynyt. Hoitotäti kyllä pirauttaa Smirren perään vielä monet itkut sillä niin ehdin Smirreen kiintyä, mutta Smirre löysi kyllä itselleen niin kivan omistajan, että kyllä ne kyyneleet on kuitenkin enimmäkseen ilon kyyneleitä :)

Tämä kesä on erityisen vilkas, kodittomia kissoja on tulossa ikkuinoista ja ovista Rekkujen huostaan. Kissojen kotihoitajia tarvitaan koko ajan, sillä kodittomia on enemmän kun yhdistys voi ottaa hoitoon. Jos koet, että haluaisit ja voisit auttaa kodittomia kissoja, niin täältä ja täältä löytyy lisää tietoa kotihoitajuudesta. Rekku rescuella on myös menossa Loukusta kotiin-kampanja jota voi tukea pienillä lahjoituksilla, siitä lisää tietoa täältä. Tuolta löytyy myös kuvia Rekkujen uusimmasta kohteesta, on aika karua katsottavaa (sivua pitää scrollata hieman alas päin ennen kun postaus löytyy).

Marian pieni kissahoitola jää odottamaan, uutta hoitolaista. Ei taida mennä kovin kauaan ennen kun uusi kisuli  nurkissa taas pyörii ja hoitotätiä ilahduttaa :)

Leikki on kissan työtä

Minäkin haluan tuommoisen työn jossa noin on mukavaa ja viihtyy. Smirre nimittäin on todellinen puuha-pete. Lelut saa kyytiä kun mennään makuuhuoneessa laidasta laitaan. Häntä vaan vilahtelee kun sänkyä ympäri lelut lentää. Pienet leluhiiret on suosikkeja, niitä voi jahdata vaikka kuinka kauan. Lisäksi Smirre innostui aivan mahdottomasti Kickeroo lelusta jota saa siis kissamaiseen tapaan halata ja takajaloilla potkia. Puuha-Smirre leikkii itsensä uuvuksiin ja sitten repo rankana lepää jotta jaksaa aloittaa uudelleen. Iltaisin on kuitenkin kiltti ja rauhoittuu aika pian kun huomaa että verhot menee kiinni ja isäntäväki asettuu untenmaille. Silloin pieni poika hiippailee sänkyyn ja kylkeen kiinni uinumaan. 

Huomenna menemme Smirren kanssa taas eläinlääkäriin, otetaan toinen pistos väiveitä vastaan ja tarkastetaan korvat. Viime aikoina olen myös kokeillut Smirrelle (joka on niin kaikkiruokainen kun voi vaan olla) viljatonta ruokavaliota, koska tuntui että masu ei oikein tykänny hyvää jostain ruoka-aineesta (mojovat hajuhaitat aiheutti). Vilja jäi ensimmäisenä pois, siirryttiin ihan raakaruokaan ja jo päivässä huomasi että masu voi paremmin. Nyt testaillaan viljattomia purkkiruokia ja pian myös raksua jotta uudessa kodissa ei tarvi ihan raakaruokintaa ryhtyä (ellei haluta). 

Ja sitten läjä kuvia jossa Smirre leikkii. Laatu ei ole paras mutta kai näistä vähän saa itua siitä mimmoinen puuhastelija Smirre onkaan. 

Kumman lelun valitsis?

Hiiri on kyllä kiva...

Ja sitten menoksi....

Hetkinen... kuvataanko mua?

Lähdenpä tästä piiloon leikkimään.

Kickeroon vuoro....

Reipas Smirre

Tänään käytiin Smirren kanssa eläinlääkärissä. Olikin monenmoista hoitoa ohjelmassa. Smirre sai rokotuksen, sirun, se kastroitiin, pestiin ja korvat putsattiin. 

Miksi pestiin ja korvat putsattiin? Koska aloin ihmettelemään miksi Smirre aina välillä raapii itseään ja sieltä turkista löytyikin ylimääräisiä kyytiläisiä. Ja niinhän todettiin että Smirrellä on väiveitä ja korvapunkkeja. 

Sekä väiveet ja korvapunkit on hoidettavissa olevia ötököitä ja niiden häätö onkin jo aloitettu. Kaikki Rekku rescuen kautta kotia hakevat kissat kastroidaan/sterilisoidaan, rokotetaan, sirutetaan ja madotetaan. Lisäksi jos löytyy ulkoloisia niin kuin nyt, niin nekin hoidamme pois. Ulkoloiset ovat yleisiä, varsinkin jos kissa tai emo pääsee vapaasti ulkona liikkumaan. Näitä tapauksia on, kun on suoraan maatilalta otettu pentu niin sitten on uudet omistajat saaneet hoitaa erillaisia loisia pois. Mutta Smirre kuitenkin on pian ötökkä vapaa kissa ja uuteen kotiin pääsee sitten ilman mitään seuralaisia. Matokuurikin on juuri sopivasti päällä ja Smirre on kyllä maailman helpoin tapaus. Murskaan Axilur tabletin ruuan sekaan ja poika hotkasee evään parempiin suihin mukisematta. Myös Pirskatti ja omega-3 lisät menee hyvin alas ruuan seassa :) 

Vaikka joutui tänään veitsen alle niin Smirre on ollut tosi reippaana koko päivän. Ihan samaan tapaan on ollut ruokakuppia kolistelemassa ja rapsuteltavana. Annoin tässä hetkisitten Smirrelle uuden lelun ja voi pojat että onkin mieluinen. Tuossa on jo yli puoli tuntia antanut lelulle kyytiä :) Mutta eiköhän me pian panna nukkumaan, Smirre onkin tosi kiltti öisin. Ei mitään meteliä pidä vaan vieressä nukkuu tyytyväisenä. 

Eikö kukaan kaipaa itselleen tälläistä ihanuutta? Smirrestä saa kyllä itselleen iloisen ja rakastavan kissan. 

Tässäpä sitten läjä kuvia. Ovat vähän huonon laatuisia kun joutuu täällä pimeässä makuuhuoneessa kuvaamaan. Smirreä kun silittää niin se innostuu pyörimään tällälailla sängyssä. Ja kieli on ulkona taas :D

Smirre relaa

Muutama päivä on siitä kulunnut kun Smirre kaivettiin sohvan syövereistä esiin ja näinä muutamana päivänä Smirre on asettunut taloksi ihan kokonaan. Makuuhuoneessa edelleenkin majailee ja siellä on kuin kotonaan. Enää ei tarvi miettiä, että missä kolossa poika on piilossa vaan reilusti sängyllä löhöillään tai ikkunasta lintuja tiirailaan. Edistyminen on ollut huimaa, vaikka edelleenkin Smirre on varuillaan ja valmiina ponkasemaan piiloon kun jossain jokin isosti kolahtaa tms. Tälläiset äkkinäiset äänet saattaa säikäytää, mutta ei siellä piilossa kukaan kauaa jaksa olla. Meidän kanssa Smirre on aina rento ja kiltti. Nauttii ihan mahdottomasti kun saa rapsutuksia. Yleensä rapsuista niin kovasti innostuu, ettei malta paikallaan pysyä, vaan välillä pitää päästä syliin ja välillä pitää pyöriä sängyllä tai jopa pistää pitkäkseen jotta masustakin vähän rapsutellaan. Yöllä nukkuu kaverina, reteesti valtaa itselleen leveän paikan sängystä eikä yhtään ujostele. Avomies kertoi että Smirre tulee aina välillä kylkeen kiinni nukkumaan. On se vain niin suloinen. 

Olihan minulla muitakin kuvia, mutta onnistuin ne jonnekkin teille tietämöttämille tallentamaan joten pitänee myöhemmin etsiä ne tai ladata kamerasta uudelleen. Luvassa siis lähipäivinä lisää kuvia. 

Kissa nimeltä Smirre

Olenko vähän komea!

Minulla on aivan ihan sivu profiili, super suloinen nassu

Vähän mua tämä poseeraaminen vielä jännää

Nyt sai nimetön kollipoika nimenkin :) siitä tuli värinsä vuoksi Smirre (ei suinkaan siksi että olisi ilkeä :)).  Ikää tällä veijarille on semmoiset vuoden päivät, tarkaahan me ei tiedetä. 

Tiedot Rekkujen sivuilla. 

Yhteiselo alkoi sujumaan hienosti kun päästiin sohvasta ulos. Kun makarista tukin kaikki suurimmat piilopaikat ja sinnikkäästi kaivoin kisun sängyn altan esiin eilen aina kun huoneeseen tulin, niin äkkiä Smirre ymmärsi että täällä huoneesa voi olla ihan rennosti. Enää ei mene piiloon minnekkään, päivällä pötkötteli rauhassa ikkunalaudalla ja taas sängyssä vieressä nukkui. 

Tykkää olla siliteltävänä ja mielelään änkeää viereen kiehnäämään. Mutta tykkää touhuta itsekseenkin, eikä vaadi huomiota joka hetki. Reipastuu siis koko ajan ja mukava on seurata kun arkajalka alkaa pääseemään sinuiksi ympäristön kanssa ja alta paljastuu todella mukava luontoinen kaveri. 

Tässä vielä lisää kuvia joista näkyy tämä erikoinen väri. 

tämmöistä ihanaa punaista väriä on masussa lisää, samoin valkoinen iso läntti, jalatkin punertaa mutta selkä on tummanruskea ja pää vielä tummempi. 

monttu raollaan ihmetellään kameraa

Vielä nimetön poika tuli hoitoon

Ei ehtinyt kissahoitolassa olla pitkään tyhjää. Frans lähti maanantaina ja jo loppuviikosta tuli kyselyä että joko meille saisi uusi asukas tulla. Taas tuli tuolta maakunnista autolastillinen kissoja kotihoitoon tänne pääkaupunkiseudulle. Mukana oli mm. 11 kissanpentua. 

Meille kuitenkin saapui nuori kolli, iästä ei ole mitään tietoa ja nimeäkään polosella ei ollut. Ilmeisti tovin oli kaveri ehtinyt olla kissatarhalla ja nyt tuli tänne vilkaammille vesille kotia etsimään. Minä päästiin taas kisun häkistä eteisessä hiekkiksen vieressä ja viuhdahdus vaan kävi kun tyyppi pinkoi sohvan alle piiloon. Annettiin jäädä sinne tutustumaan uuteen paikkaan, kunnes huomasin että pakkohan mun on illalla kaivaa kissa esiin jotta matokuurin voin antaa. Mutta mutta... kissa oli hukassa. Etsittiin kaikki paikat (meillä on siis tosi pieni asunto) ja ei vaan kissaa löydy.  Sohvan allahan se viimeksi oli ollut, joten menin sieltä uudelleen tutkailemaan.  Mitään ei näkynnyt, mutta käsikopelolla kun koitin niin tunsin turkin sohvan sisällä! Sohvan pohjassa oli rako mistä kissa oli päässyt sohvan tukirakenteiden sisään tosi ahtaaseen koloon. Eihän sitä millään saanut sieltä pois. Odoteltiin kärsivällisesti tiistaihin asti ja kun ei edeelleenkään kisse tullut itse pois niin pakko oli ottaa vasara käyttöön ja irrottaa sohvasta yksi levy jotta saatiin kissa ulos. Kaveri painui uuteen piiloon naulakon alle. Oli selvästi hermostunut ympäristöstään niin päätettiin vaihtaa Misun ja uuden kissan huoneita, eli uusi kille meni pienempään huoneeseen majailemaan. Siellä on helpompi tutustua uusiin kulmiin. Tämä mestari löysi heti tien sängyn alle kaikkien pahvilaatikoiden taakse, kova homma oli keksiä kaikki sen reitit ja ne tilkitä. Kun kissan vein makuuhuoneeseen niin oli oikein rauhallinen sylissä, eikä yhtään vihainen. Siksipä kokeneemmat hoitajat suositteli, että kissalle annetaan sylihoitoa, eli muutaman kerran päivässä kaivan kissan piilosta syliin ja rapsuttelen sitä ja annan herkkuja. Ihan vaan jotta tottuisi ihmisten seuraan ja syliin. Tämä kaveripa, kaikesta piiloiluistaan huolimatta, oli oikea sylikissa ja aivan iloisesti jäi syliin istumaan kun sitä silittelin. Komeasti kehräsi ja puski kättä ja naamaa. Ei siis niin ujo poika sittenkään. Taitaa olla niin, että tätä kaveria uusi paikka hieman pelottaa, mutta uudet ihmiset ei. Heti tämän jälkeen tulikin sänkyyn viereen nukkumaan. Näyttää siis tosi lupaavalta ja vaikuttaa oikein ihmisrakkaalta kissalta, jolle pitää antaa vain rauhassa aikaa sopeutua uuteen tilaan. Onhan tämä katti tainut olla jo pidemmän ajan kissatarhalla joten saattaahan se avara tila ympärillä äkkiseltään jännätä. 

Lisää tarinaa tästä kaverista myöhemmin. Kunhan päästään tässä tutustumaan kunnolla. Mutta sanotaan vielä se, että onpa jälleen kerran erikoisen näköinen kissa meille tullut. Todella kauniin värinen turkki, pää on minkin värinen, samoin selkä. Jalat, kaula ja maha taas punainen niin kuin ketulla. Tosi  upea.

Tässä kuva eiliseltä kun alettiin kaveraamaan, näin rento oli heti. Lisää kuvia tulee pian blogiin ja tietysti Rekkujen sivuille.

Ei mua ole huumattu vaikka siltä näytänkin. Otan vaan rennosti.