Juulia puulia

Yritän näyttää hurjalta, vaikka olenkin aivan kiltti oikeasti

Silmät on aina niin ymmyrkäiset

Juulia on meillä jo asustanut kaksi viikkoa ja hävyttömän vähän on tullut kirjoiteltua Juulia tyttösestä. Joten korjataanpa tilannetta nyt. 

Juulia asusteli meidän makuuhuoneessa kaksi viikkoa ja eipä kyllä kiltimpää asukkia ole ennen nähty. Huoneeseen kun meni niin aina siellä odotti iloisen oloinen kissa joka heti oli tunkemassa syliin tai kylkeen kiehnäämään. Rapsutuksia teki niin kovasti mieli. Jo alkuvaiheessa huomattiin että Juulian korvat kaipaa putsausta ja se olikin sitten semmoinen toimenpide josta Juulia-neiti ei tykännyt. Antoi kyllä korvat putsata, mutta selvästi jälkeenpäin oli harmissaan ja ei ollu kaveri. Kuitenkin kun vähän ajan päästä meni Juulia uudeen katsomaan, niin neiti oli jo leppynyt. Kuka sitä kauaa jaksaa vihoitella, kun olis rapsutuksia ja huiskalla leikkimistä tiedossa :) 

Juulia ei kovasti välitä leikkiä itsekseen, ainakana vielä, mutta höyhenhuiska ja naruhuiska on mieleisiä ja niitä kun heiluttaa niin voisi leikkiä vaikka kuinka kauan. Ruokakin maistuu, mutta raksuja ei oikein välitä syödä. Mutta mitäpä väliä sillä, märkäruoka on oikein hyvä vaihtoehto, eikä hoitotädin tarvi niin kovasti seurata tytön juomistakaan kun raksut ei maistu. Ruokaan olen lisännyt Juulialle kissojen omega-3:sta, siitä hyvästä turkki onkin koko ajan paranemaan suuntaa. Vielä vähän kun saisi painoa lisää, sillä Juulia on aika pikkuruinen tyttö. Ehkä semmonen 3kg. 

Tässä kuvia huiskaleikeistä (tällä kertaa epäjärjestyksessä).

Vähän lähti näitä höyheniä irti, eihän haittaa?

Juulia on kuin kotonaan

Maman ja Smirren jälkeen, vuorossa olikin tämmöinen hetkessä kotiutuva hoitolainen. Juulia kun päästettiin kuljetusboxista ulos, niin saman tien tyttö tutkaili huoneen läpi ja asettui taloksi. Kovasti kaipasi hellyyttä ja mikään määrä silityksi ei meinannut riittää.

Edelleenkin Juulia innoissaan ponkasee ylös kun huoneeseen menee ja hurina alkaa kuulumaan kun kisua silitellään. Pieni ja pörröinen Juulia on tosi kiltti ja rakastettava kissa.

Tässä pieni kuvakokoelma uuden hoitopaikan tutkimisesta.

Ensin tutustuttiin ikkunalaudalta maisemiin

Sitten alkoi matka huoneen tylsempiin osiin

Sängyllä näyttää olevan jotain mielenkiintoista

Pysähdyn tähän hetkeksi poseeraamaan

Sitten matka jatkuu kohti jotain mielenkiintoista

Leluja! Jee! 

Näiden kans tulee olemaan hauskaa

Mutta nyt pitää käydä tutkimassa mitä tuolta kulmasta löytyy

Aika tylsä tuoli, mutta hyvä tietää että tämmönenkin löytyy.

Sitten tämmöinen älytön sotku johtoja

Kuulenko jotain ääniä?

 

Ai, siellä oven takana on kaveri!

Kaveri on kovin äksyn oloinen joten enpä tunge nenääni kovin lähelle

Mitäs muuta täällä on kun tuo hoitotädin matkalaukku jota se ei jaksannu raahata varastoon vielä.  

Täällähän on sopivan värinen hiekkalaatikko

Ja nyt oonkin jo tässä ikkunlaudan alla. Muuten hyvä paikka, mutta missä on sapuskat?

Niin ihana Juulia

 

Tässäpä pikapäivitys kiireen keskeltä. Eilen meille saapui hoitoon Juulia kissa. Juulia kotiutui meille ihan heti ja oli samantien valmis silitettäväksi ja syliinkin piti päästä. Kirjoittelen illemmalla pidempää tarinaa Juulian ekasta päivästä meillä.

Juulian tiedot löytyy täältä.

Mama muuttaa omaan kotiin

Uusi ihana koti odottaa Mamaa. Hoitotäti kaivaa taas nessut esiin :)

Mama on päässyt meillä ollessaan ihan kokonaan ujoudestaan eroon, on leikkisä ja hellyyden kipeä. Nyt on hyvä aika lähteä uuteen kotiin, sillä pian ei Mama meiltä pois enää pääsisi :) Kun tulin kotiin viikon reissusta viime lauantaina niin Mamasta kyllä näki että ikävä on ollut ja sen jälkeen on ollutkin erityisen hellyyden kipeä ja ystävällinen.  Ihanaa on ollut seurata Maman kehitysta ja hyvällä miellellä voi tyttösen uuteen kotiin antaa. 

Olen laittanut kameran kaapelin jonnekkin niin en pääse lataamaan uudempia kuvia Mamasta, tässä kuitenkin muutama vanhempi otos. Ruokapöydällä on kiva istua ja kiipeilypuussa maistuu unet. 

Mitä Mama tuumasi vauhdikkaasta vierailijasta

 

 

Nyt nämä minun tarinat laahaa kyllä aikalailla jälkijunassa. Kirjoittelen nyt vasta Smirren vierailusta, vaikka siitä on aikaa jo pari viikkoa. Mamastakin olisi paljon uutta kerrtottavaa, mutta hoidetaan ensin alta pois tämä tarina Smirrestä. 

Smirre oli siis meillä hoidossa useamman päivän. Hyvä tarkoitus oli pitää poika makuuhuoneessa ja Mama ja Misu olohuoneessa. Hyvin harvoinhan tuntemattomia kissoja voi samaan huoneeseen ihan kylmiltä laittaa, vaan aina suositellaan eristystä ensin. Smirren vierailun piti olla niin lyhyt, että en alunperin edes kuvitellut Smirren ja Maman ehtisivän tutustua ihan nokatusten. Smirre kuitenkin oli eri mieltä ja karkasi alta minuutissa makuuhuoneesta olohuoneen puolelle tyttöjä moikkaamaan. Misu vielä hulivilin muisti, joten niiden kohtaaminen sujui hyvin.

Mutta mitäs tuumasi Mama... 

...ei mitään :) Mamaa ei uusi kissa haitannut yhtään, vaan välit oli sopuisat samantien. Kesti kuitenkin useamman päivän ennen kun Mama innostuin Smirren kanssa leikkimään. Aluksi Mama suhtautui tähän villikko kolliin äidillisen kärsivällisesti,  Smirre koitti härnätä Mamaa, mutta Mammalla taisi olla niin hyvin muistissa vielä omat pennut joten ei Smirre saanut Mamaa eväänsä väräyttämään. Misun kanssa Smirre paini senkin edestä ja sitten ihan viimeisenä päivänä Mamakin liittyi leikkiin mukaan. 

Mukava oli nähdä Mama erillaisen kissan seurassa, ei saanut energinen Smirre Mamaan kovin paljoa vauhtia. Taittaa Mama olla niin rauhallinen luonne, eikä niin välitä toisista kissoista. 

Hyvin sujui Smirren vierailu, asunot hiljeni kummasti kun kauhukakara lähti kotiin. Mutta kummasti sitä elohiirä taas ikävä tuli, onneksi Smirren taitaa tulla meille uudestaa lokakuussa :D