Ensimmäiset kuvat Untamosta

Tänään Unski oli jo sen verran rentona, että pystyin ottamaan kameran esiin. Edelleenkin syliin tulo on kauhean pelottavaa ja joka kerta koittaa väistää kättä, mutta sylissä sitten pieni poika rauhoittuu. Tänään on myös leikki maistunut niin yksin kuin minun kanssa. Leikkiessä ei ujostuta juuri yhtään (kunhan ei liian lähelle tulla). Unski myöskin ilokseni on nokostellut meidän sängyn päällä, eikä vain piilossa. Yhdessäkin sängyllä köllötettiin kun katsoin telkkaria, sen verran kuitenkin haju rakoa että vain sormen päillä pikkuisen ylsin silittämään :D 

Misu on edelleenkin Unskin mielestä maailman ihanin. Siitä kuvasarjaa huomenna.

Unski (Trev) 2. päivä

Vieläkään ei ole Unskista uusia kuvia, mutta pikainen kertaus päivään siltikin. Viime yönä Unski heittäytyi leikkisäksi kun me muut nukuttiin ja tietysti herätti kaikki. Unskin on siis makuuhuoneessa majailemassa. Kun rapisevat lelut takavarikoitiin niin sitten alkoi maukuminen ovella. Minun piti kaivaa Unski piilosta syliin hetkeksi ja sitten laitoin kisulin kainaloon nukkumaan. Itse en jaksanut hereillä pysyä ja heti kun nukahdin niin Unski ponkasi omille teilleen. Aamulla oltiin taas kovin epäileviä minun suhteen, mutta sähinät ja suhinat vähenee koko ajan. Unskihan on silleen jännä, että se kovasti protestoi silloin kun sen nostaa, mutta sylissä se on tosi nätisti ja antaa silittää ilman suurempaa draamaa. Päivällä harjoiteltiin taas sylissä oloa ja välillä silittelin Unskia sen pötkötellessä omassa pedissään. Itteäkin tuon levottoman yön jälkeen sen verran väsytti, että pienet nokoset piti ottaa. Nostin Unskin ensin syliin ja jätin sen sitten makoilemaan jalkojen väliin kun itse laitoin päiväunille. Unski jäi siihen relaamaan ja oli ainakin puoli tuntia minun vieressä, ennen kuin säntäsi tiehensä herran tullessa huoneeseen. Hieno edistys mielestäni. Illalla sain myös vihdoin ja viimein houkuteltua Unskin leikkimään. Kovasti sitä huiskalelu kiinnosti, mutta uskaltautui leikkimään vasta kun toin Misun huoneeseen. On todella jännää miten Unski rentoutuu ihan kokonaan samantien kun toinen kissa tulee näköpiiriin. Misu oli sitten mallikkaasti makoilemassa hyllyn päällä sen aikaa kun Unski leikki. Vielä Misua ja Unskia ei voi pitää koko aikaa yhdessä, mutta teemme pieniä piipahduksia Unskin luo. Misukka sähisee jo omalle kuvalleenkin sen jälkeen kun on Unskin nähnyt joten niiden tie ystävyyteen taitaa olla huomattavasti kivisempi :) Lisäksi ei tuota Unskia vielä voi päästää koko asuntoon, meillä on liian hyviä piilopaikkoja :)

Päivä 2 siis toi tullessaan monia mukavia edistysaskeleita. 

Ujo poika Unski

Kuten tuolla Facebookin puolella jo vihjailinkin, niin meillä on taas hoitolainen. Pieni Untamo-kolli, muutti meille sunnuntaina totuttelemaan ihmisten kanssa oloa. Unski on meillä ollut jo tovin Rekuilla hoidossa, mutta hoitopaikka oli toinen iso pentue joka kaipasi hoitajan jakamatonta huomiota niin päätettiin sitten siirtää Unski meille kun minulla on paremmin aikaa sitä sylitellä ja silitellä. 

Unski on tosi reipas toisten kissojen kanssa, mutta ihmisiin se ei ole pienen elämänsä alkutaipaleilla tottunut joten me kaksi jalkaiset sitä pelotamme kovasti. Eilen meille tullessaan poika pysytteli visusti piilossa ja sieltä piilosta sitä aina välillä kaivoin esiin syliin istumaan. Sylissä olo ei yhtään mukavalta tunnu, mutta kiltisti Unski on ollut. Unski kyllä äänekkäästi protestoi syliin joutumista, aina kun sen nostaa niin sähinä ja urina on valtava, mutta onneksi vastustelu jää vain meteliksi. Tänä aamuna kyllä jouduin ensimmäistä kertaa kun Unskia nostin syliin turvautumaan hanskaan kun tuntui ettei Unski yhtään muistanut että minun sylissä on jo oltu monta kertaa. 

Tänään onkin sitten mukavaa reipastumista ollut jo nähtävissä. Unski on makoillut kissanpedissä muilla näkyvillä paikoilla jotka sille olen laittanut, eikä vai piilossa värjätellyt. Huoneessakin on jo tutkimusmatkaa tehnyt, mutta aina minun tullessa paikalla säntää johonkin makuupaikoistaan. Olen makuuhuoneessa ollut Unskin seurana monta tuntia, niin että välillä Unski on ollut sylissä ja välillä olen makoillut sängyllä telkkaria katsoen. Mukavaa oli kun Unski makoili sängyn vieressä kissan pedissä ja alkuksi oli todella varuillaan, mutta kun pikku hiljaa hiissasin itseni lähemmäs makoilemaan ihan Unskin pedin viereen ja jatkoin telkkarin katsomista niin Unskikin rentoutui ja nokosteli rauhallisesti. Nyt illalla otettiin vielä yksi sylissä istuminen ja Unski yllätti täysin äänekkäällä kehräyksellä. Ensin ajattelin, että sitä niin pelotti että piti alkaa kehräämällä itseään rauhottamaan mutta pian alkoi pieni tassu vähän leipoa ja korvat oli nätisti pystyssä. Leuan alta rapsutteliki oli ensimmäistä kertaa mieluista. Kun hoitolan herra saapui huoneeseen Unski antoi silittää ja istui vähän aikaan sylissäkin, aika jännittyneenä kylläkin. Herran mielestä Untamo on liian vaikea nimi, joten hän kutsuu Unskia Trevoriksi :) 

Ensin vahditaan että mitä tapahtuu

Sitten oteaan päikkärit

Tässä vaiheessa kuvat Unskista on aika ankeita, mutta Unskin omalla sivulla on edustavampiakin otoksia. Tästä pienestä pojasta saadaan vielä mahtava lemmikki jollekkin. Koska Unski on niin kissasosiaalinen niin se ehdottomasti kaipaa seuraksi reippaan kissan joka näyttää sille mallia miten sitä ihmisten kanssa ollaankaan. Täällä hoitolassa Misu saa hoitaa tätä roolia kunhan vaan ensin vähän tutustellaan varovasti.

Misukka ja eläinlääkärillä käynti

Kuvasarja ei liity mitenkään eläinlääkärillä käyntiin :)

Meidän Misukka ei ole mikään iloinen eläinlääkärissä kävijä. Kaukana minun vanhasta Pippuri-kissasta joka oli maailman kiltein eläinlääkärin vieras. Misukkaa kun kaikki oudot asiat niin pelottaa ja tulisen luonteen vuoksi sitten pelko ilmeneekin agressiivisuutena. Tämäkään visiitti ei ollut poikkeus vaan Misukka oli niin äkäinen, että edes perustarkastusta ei voitu tehdä ilman Misukan rauhottamista.  Laitoin olkapäihin asti ulottuvat kinttaat käteen että sain pidettyä Misukaan sen verren paikoillaan että rauhoite saatiin pistettyä kankkuun.

Nyt kun Misukka on minun kissa niin halusin, että sille tehtiin perusteellinen terveystutkimus jotta saadaan kuva siitä onko pinnan alla piileviä sairauksia. Misukallahan on outoja oireita ollut, lihasheikkoutta, tasapaino vaikeuksia ja sekavuutta. Nuo oireet on meillä ollessaan jo vähän vähentyneet, mutta ei kokoaan. Lisäksi halusin tietää ulottuiko hänän syntymävika takajalkoihinkin asti. Silmätkin piti tutkia sillä mahdoton silmien vuotaminen on jatkuvaa.

Misusta otettiin röntgen jostä nähtiin että kaikki jaloissa on kunnossa. Vain häntä on kummallisen vääntynyt. Hyvä juttu. Kilpirauhanenkin ultrattiin ja kaikki oli kunnossa. Silmissä ei ole tulehdusta vaan mahdollisesti kyynelkanavat on tukossa tai sitten silmät vaan vuotaa niin reilusti että kanavissa ei tila riitä. Kosmeettinen haitta. 

Verikokeista sitten selvisi miksi Misukka horjuu ja on niin huono kuntoinen lihaksistaa. Verestä paljastui aikamoinen kaliumin puute. Koska tila oli vähän meillä ollessa parantunut, niin eläinlääkäri epäili että nykyinen parempi ruokavalio on auttanut jo vähän, mutta koska puutostila on niin paha niin Misukka joutuu loppuelämänsä syömään kalium lisää kaksi kertaa päivässä. Minua tämä tietenkin hirvitti sillä Misukka ei todellakaan suostu syömään lääkkeitä. Onneksi ratkaisu keksittiin, liotan kalium jauheen tilkaaan lämmitettyä kermaa ja sen Misukka suostuu juomaan hyvällä mielellä. Lääke menee siis alas ilman suurempaa draamaa. 

Jo lyhyessä ajassa näkyi että kaliumista oli Misukalle paljon apua. Lihaskunto on selvästi parantunut ja askel on vakaampi. Sängyllekkin Misukka pääse jo yhdellä hypyllä, enää ei tarvitse yrittää useampaa kertaa hyppyä :D Muutenkin Misukka vaikuttaa iloisemmalta ja innostuu useammin leikkimään. Yleensä Misun kanssa rallia, mutta harvoin myös itsekkeen leluja pyörittelee <3

Misu oli myös eläinlääkärissä ja painosta saatiin kyllä pyyhkeitä aikalailla. Misu on meillä ollessaan lihonut kilon! Nyt saa emäntä kyllä hävetä silmät päästä sillä jo ennestään pullero kissa on nykyään ihan hirmuinen läski, ja pelättiinkin jo että onko ylipaino aiheuttanut diapeteksen. Ei onneksi, mutta nyt on Misu joutunut harmikseen laikarille ja sekös pikkukissaa harmittaa. Ei auta kuitenkaan, ylipaino on hirmuinen terveysriski kissalle. 

Terkkuja Misulta ja Misukalta

Kaikenlaista on ehtinyt tapahtua joten on vaikea päättää mistä aloittaisi. Kerrotaan vaikka alkuun että Misukalle ja Misulle kuuluu hyvää. Neidit voivat hyvin ja ovat hyvää pataa keskenään ja meidän kanssa. Misu on sama leikkisä itsensä kun ennenkin, ruoka maistuu edelleenkin ihan liian hyvin ja senpä takia paino onkin noussut entisestään (tämä on tarinoiden ainoa huono juttu). Uusi dieetti on nyt sitten taas aloitettu. Misukka on vihdoin sulattanut talon herrankin sydämen (vaikka eihän sitä tietenkään myönnetä). Tovi siihen meni, mutta Misukka on kyllä niin periksiantamaton kaveri, että armoton väsytystaktiikka toi tuloksia. 

Mun pitää alkaa käymään läpi kaikkia kisuista napsittuja kuvia, jotta voin tehdä postauksia tiheämpään. Kissa ja kakkukuvien suma on sen verran valtava, että ei meinaa päästä käsiksi koko hommaan. Tässä kuitenkin kuvasarja laatikoiden ihanuudesta. Ikävä kyllä video toisen laatikon ihanuudesta ja M&M:n leikeistä oli niin huonosti valoittunut että eipä siitä saa kunnolla selkoa. 

Ihana laatikko, pakko kokeilla heti.

Miten niin mulla on vähän huonot jalat, näin komiasti koipi nousee.

Mitäs tuo kaveri tänne hiippailee? tää on mun loota. 

Älä yhtään yritä tunkea tänne.

Kato mua, osaan näin nätisti täällä olla.

Hetkinen! Toinen laatikko jonne Misu koittaa omia. 

Sen ymmärrän että tuo emäntä meitä kuvaa, mutta miks se kävi siirtämässä tohvelin ja lelut pois kuvasta? Ihan niin kuin täällä ei olis tavarat hujan hajan aina. 

Pakko tsekata tääkin loota, ennen Misua. 

Pois tieltä tuumailija.

Kato nyt Misu, hyvin tänne sopii. 

Mun loota :)

Hoitolassa on hiljaista

Talvella ollaan tässä hoitolassa oltu aika horroksessa. Misu ja Misukka kyllä vipeltää minkä kerkeää, mutta hoitotäti on ollut aika hyytyneenä (ei kuitenkaan kissoihin). Lisäksi mietinnässä on ollut tuo Misukan kohtalo, se kun ei ole ollut mikään helposti kotiutettava kissa. Kaikki Misukan vaivat, hankaluudet ja omituisuudet kuitenkin johti siihen, että tehtiin päätös ettei Misukalle haeta enää kotia. Misukalla kuitenkin on mukavia elinvuosia edessä monia Misun kaverina, sillä Misukka siirtyi hoitotädin omistukseen toissa viikolla. Se kyllä sitten tarkoittaa sitä että hoitalan kissakiintiö on täynnä, niin kauan kun asutaan tässä postimerkin kokoisessa asunnossa niin meille ei hoitolaisia tule muuta kuin korkeintaan hätämajoitukseen. Tämä vähän hoitotätiä surettaa, sillä kissoille kotihoitopaikkoja kuumeisesti kaivataan. Perheen muut jäsenet oli kuitenkin sitä mieltä, että eristyssavotta on liian raskas pienessä asunnossa, joten täytyi antaa periksi. Misustakin huomasi tuossa tammikuussa, että sekään ei tykännyt kun lempparipaikka makuuhuone oli ollut pitkään suljettu. Nyt sitten jäädään ihmettelemaan milloin päästään asumaan isompaan asuntoon, sitä odotellessa jatkan Rekkujen toiminnassa aktiivisesti mukana muilla tavoin. Tänne blogiin taidan sitten kirjoitella juttuja Misusta ja Misukasta, sekä tietenkin esitellä kotia etsiviä kissoja joita käyn kuvailemassa Rekkujen kotihoitajien luona. 

Hiljainen kehrääjä

Monesti olen ihmetellyt sitä että Misukka ei juurikaan koskaan kehrää. Ihan muutaman kerran kun on ollut oikein hyvät rapsutukset Misukka saattaa vienon hennolla äännellä kehrätä. Hoitotäti tästä tietenkin jo vähän itteään on syytellyt, että Misukka ei tykkää hoitotädistä. Viis siitä että Misukka seuraa koko ajan kun hai laivaa ja tunkee syliin ja nukkuu jaloissa, mutta kun ei kehrää niin sehän tarkoittaa ettei tykkää. Eikös niin? :D Mutta onneksi nyt lamppu syttyi hoitotädillä (vahingossa). Kävi nimittäin niin, että tässä kerran Misukka istui taas sylissä ja tätsy alkoi pyyhkimään Misukan silmiä (jotka vaan vuotaa ja vuotaa). Niin siinäpä kun nätisti toisella kädellä päästä pitelin kun pyyhin niin tunsin kädessä kehräyksen. Ääntä ei kuulunut, mutta kurkusta selvästi kehräys tuntui. Oi onnea! Misukka on mykkä kehrääja ja tykkääkin hoitotädistä. 

Silmät Misukkaa antaa putsata nätisti, kunhan ensin hänelle esittelee paperilapun. Sitä pitää näyttää "katso Misukka, tässä on taas paperia. Pyyhitäänpä silmät" sitten voidaan pyhkästä ilman suurempaa draamaa. Mutta ylläripyyhkäsyä ei voi tehdä, siitä Misukka ei tykkää vaan säikähtää. Hän on niin herkkä. Viikolla tapahtunut kynsienleikkaus ei sujunut yhtä rennoissa merkeissä. Sain taas Sandyn kaveriksi auttamaan. Ensin koitettiin leikata kynsi kerrallaan ja namusia tarjota välillä, mutta siitä Misukka ei tykännyt. Ei auttanut muu kun kääriä pyyhkeisiin ja pistää pääkin vielä piiloon. Tiukka ote niskasta ja yksi tassu kerrallaan ulos pyyhekääreestä. Misukka kiroili ja sylki koko operaation ajan, mutta onnesksi saatiin leikattua nopsaan kynnet ja Misukkakaan ei kauaa jaksanut olla vihainen. Heti kun pääsi pyyhkeistä maistui jo namuset ja vaikka vähän varuillaan olikin niin jäi meidän kans soffalle istumaan (siksi aikaa kun namusia tarjottiin).  Kerrassaan mainio kisuli, pienistä painista huolimatta.