perjantai 10. lokakuuta 2014

Mitä kuuluu Unskille?









Hyvää kuuluu :) Unski on kotiutunut meille erittäin hyvin. Pikkukissa sulatti vanhojen kissaneitien sydämet aika nopsaan (tästä juttua lisää toisessa kirjoituksessa) ja asettui taloksi. Virtaa riittää ja Unski onkin kivasti tuonut säpinää meidän laiskan pulskeiden neitien elämään. 

Unskin puuhia on hauska seurailla, mitä ikinä se tekekään se tehdään vauhdilla ja iloiselle mielellä. Häntä vain viuhuu kun Unski porhaltaa lelujen (tai Misun) perässä pitkin asuntoa. Unski ei ole vieläkään täysin vakuuttunut siitä ollaanko me ihmiset hyvä juttu. Selvästi pieni poika on lämmennyt hoitokodin henkilökuntaakin kohtaan, mutta vielä ei olle ihan täysin päästy suosioon. Unski mieluusti nukkuu päikkäreitä minun kanssani, yleensä Misukan vieressä minun jaloissa, mutta ei tule kuitenkaan kosketusetäisyydelle. Sillä myös on selkeät ajat päivästä milloin herra on suopeampi ihmisten lähestysmisyrityksille. 1. Ruoka-aikana, jostain syystä Unski antaa silittää itseään silloin kun se syö. 2. Kun nukuttaa, silloin Unski ei jaksa vaivautua siirtymään pois silityksien alta 3. Kun halaillaan Misun tai Misukan kans. Unski saattaa jopa innostua kehräämään silloin kun sitä silittää sen olessa turvallisesti Misun tai Misukan kyljessä kiinni. Ihmiset on siis todettu vähän mukaviksi, mutta vielä ei olla lopullistä tuomiota annettu :) 

Minä uskon kyllä vakaasti, että Unski vielä hyväksyy meidät ihmisetkin hyviksi tyypeiksi. Harjoituksia pitää vielä vain jatkaa. Unski on kuitenkin sen verran reipastunut jo, että se voisi muuttaa uuteen kotiinkin jossa sitten jatkettaisiin Unskin ihmisiin totuttelua. Homma ei sinänsä vaikeaa ole, vaatiin vain toistoja. Itse saatan vain istua tai seistä Unskin lähellä, ilman että kiinnitän siihen mitään huomiota. Toisella kertaa rapsutellaan rauhallisesti, tai leikitän Unskin ihan lähelläni, mutta en yritäkkään koskea. Herkkujen tarjoaminen kädestä on tietysti myös Unskin mieleen, joten sitäkin harrastetaan useasti. Välissä sitten nappaan Unskin syliin jossa pidän vain sen verran aikaa, että Unski rentoutuu. Ei mitään rakettitiedettä siis, mutta vaatii sitä että näitä kaikkia tehdään useasti päivässä. 

Unskin veli Ukko on jo ihmisiin tykästynyt, vaikka olikin ihan samanlainen ujo piimä kuin Unski ja Ukolle on kotiehdokaskin löytynyt, joten me Unskin kanssa uskotaan, että kyllä Unskillekkin varmasti löytyy kiva koti vielä.





2 kommenttia:

  1. Onpas reipas ja komea kaveri, poseeraakin niin mallikkaasti.
    Kaipailinkin teitä - kiva oli lukea kuulumisia:-)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Unski on kyllä reipastunut kovasti, varsinkin viime päivinä. Hyvin meillä pyyhkii vaikka vähän huononlaisesti on tullut laitettua kuulumisia.

      Poista