Rölli-kissa etsii kotia tositarkoituksella.

(huom! sisältää suuren määrän kuvia, upotin ne siihen kohtaa tarinaa kun ne on otettu. )

Tässä omien kissojen hoitamisen lomassa käyn aina silloin tällöin kuvaamassa muiden kotihoitajien hoidokkeja. Tällä kertaa matkasin toiselle puolelle Helsinkiä tapaamaan hurmaavaa Rölli-kissaa. Rölli on jo tovin ollut hoidossa, mutta omaa kotia ei vain ole löytynyt. Tämä minua kyllä hieman ihmetyttää, koska Rölli on sekä komea että ihanan luontoinen kissa. On toinen tainut jäädä vähän muiden jalkoihin tuolla meidän sivuilla. Mutta nyt Rölli pääsi poseeraamaan ja esittelemaan parhaita puoliaan ja pakko sanoa, että niitähän riitti. 

Katsokaa tuota söpöä valkoista raitaa hännässä :)

Rölli on parivuotias leikattu kolli joka tuli yhdistykselle yhdessä kissakaverinsa Pontuksen kanssa. Röllin ja Pontuksen omistajat eivät enää voineet poikia pitää sairastapauksen vuoksi. Pontus sai jo kodin mutta Rölli vielä etsii sitä oikeaa isäntää tai emäntää. Tästä saisi joku itselleen kyllä melkoisen rakkauspakkauksen. 

Mutta kerrompa nyt vierailustani enemmän. Rölli minua jo ovella odottamassa, ei häivääkään ujoudesta vaan reippaasti tuli nuuskimaan minua. Oltiin samantien kaverit ja silitykset kalpasi heti. Siinä kun kotihoitajan kanssa juotiin kahvit niin Rölli tuli viereeni sohvalle kiehnäämään ja kotihoitaja kertoikin että sohvalla vieressä kehräten olo onkin parasta Röllin mielestä, toki pitää silittää koko ajan. Rapsutukset tällä kaverille kelpaa. Minä taisin kiinnittää liikaa huomiota pullaan ja kahviin, enkä tarpeeksi Rölliin joten herra hipsutteli parvekkeella katselemaan maisemia. Hoitopaikassa onkin kiva iso parveke jossa on turvallinen verkko niin siellä on kissojen mukava ja turvallinen olla. 

Parvekkeen jälkeen Rölli majoittui tuolin alla kurkkimaan minua ja ihmettelemaan että mikä ihme vekotin se kamera oli, mutta kun hoitotäti nappasi lelun esiin niin sitten ei enää toista ajatusta kameralle suotu vaan Rölli pisti leikiksi. Rolli ei ole mikä rymy-eetu vaan leikkii nätisti ja on muutenkin erittäin hyvätapainen kissa. Hoitopaikassa kynnet terotetaan raapimapuuhun ja sohva ja verhot saa olla ihan rauhassa.

Leikin jälkeen Rölliin iski hellyyskohtaus ja poika siirtyikin lempparipaikalleen sohvalle hoitotädin kylkeen kiinni. Taukoamaton hurina kuului kun Rölli nautti saamastaan huomiostaan. Kuulemma varsinkin kainaloon tykkää asettua.

Rölli on niin perso rapsutuksille, että hoitotädin rapsutukset ei riittäneet vaan katseli minuakin suloisen anovasti.

Eihän semmosita voinut vastustaa...

Lopulta oli pakko laittaa kamera pois ja kesittyä silittelemään Röllin pehmeää turkkia. Röllin turkki on erityisen hyvässä kunnossa, se on tuuhea ja pehmeä, kiitos omega-3 tablettien joita hoitotäti säännöllisesti Röllille antaa. Öljy menee hyvin alas raksujen seassa. Muuten Rölli on vähän tarkkapoika siitä mitä ruokakupissa on, raksut kyllä maistuisi, mutta niiden määrää pitää säännöstellä ettei ala paino nousemaan. Iltaisin Rölli menee hoitotädin viereen nukkumaan, mutta siirtyy sitten hetken päästä omaan koppaan. Röllin kaveri Pontus on aika vahvatahtoinen kaveri ja vähän lempeää Rölliä pomottaa, joten Rölli mieluusti muuttaisi ainoaksi kissaksi kotiin jossa olisi tarjolla rajaton määrä rakkautta tai sitten toisen lempeän kissan kaveriksi. 

Kuka haluaisi itselleen tälläisen ihanan hellyyttä kaipaavan kissaherran? Röllin tiedot löytyy täältä. 

Maman arkea

Iso muutos on tapahtunut siitä kun Mama meille tuli  hoitoon. Ujo tyttö on saanut rauhassa asettua aloilleen ja onkin reipastunut hienosti. Mama on rauhallinen luonne joka tykkää enemmän seurailla vierestä mitä muut puuhaa kuin että tunkisi pienen nenänsä joka asiaan mukaan. 

Mama ei juurikaan enää makuuhuoneessa oleskele, vaan olkkari on suosikki paikka. Meillä on ruokapöytä seinän vieressä, joten sieltä pöydän alta Mama löysi itselleen turvallisen paikan aluksi. Sinne tein pehmeä pedin josta oli mukava seurailla mitä ympärillä tapahtuu. Ruoka-aikaan Mama on aina ollut reippaana kupin luona pyörimässä, silloin ei ole ujostuttanut yhtään :D Nykyään Mama makoilee monissa paikoissa. Selvästikkin ottaa Misusta mallia, siellä missä Misu nukkuun niin pian on Mamakin kokeilemassa. Eivät kuitenkaan yhdessä ole samassa paikassa. Mama tykkää olla kiipeilypuussa, sohvalla ja tuolien päällä. Öisin nukkuu itsekseen olohuoneessa, mutta yksi aamu herätessäni odotteli sängyn vierellä ja selvästi ilostui kun huomasi että heräsin. Kiireesti juoksi olohuoneeseen sohvan päälle tepastelemaan ja odottelemaan että tulen silittämään. Mama tykkää silityksistä ihan mahdottomasti ja tuosta sohvasta on tullutkin meidän silittelypaikka. 

Maman kanssa ollaan myös harjoiteltu sylissä olemista. Mama joutui aluksi vähän paniikkiin, kun sen nosti syliin. Mutta sinnikäs harjoittelu on tuottanut tulosta. Minulla on tapana nostaa Mama syliin, antaa sen siinä olla ilman että puristan ja silittelen samalla, sitten kun rentoutuu niin lasken alas. Nykyään sujuu jo tosi hyvin, pitää vain olla tarkkana että Maman nostaa huolelliseti ja tukevasti ylös. 

Ihana tyttö tämä Mama on, en voi kylliksi kehua. Ujous on hävinnyt ja kissa on asettunut taloksi.

Smirren luona kylässä

Armottoman leikin jälkeen hetki huilattiin.

Kissahoitolassa elo on leppoisaa. Mama ja Misu ovat aika hiljaisia tyttöjä joten vauhdin ja vaaratilanteiden toivossa piipahdin katsomassa vanhaa hoitolaistani Smirreä.

Smirren lähtö uuteen kotiin oli kyllä kova pala, mutta Smirren aktiivisuus oli vähän liikaa Misun hermoille joten uuteen kotiin Smirre pääsi. Ja hyvä koti onkin, selvästi näki että Smirre viihtyi hyvin ja oli kun kotonaan. Uusi omistaja oli jo ihan bestis. 

Kun saavuin paikalle niin ensin Smirreä piti rapsutella, haluaisin kuvitella että muisti vielä minut :D Mutta ei tämä vauhtipaikkaus kauaa pysynyt paikallaan, vaan piti päästä testaamaan tuomiani leluhiiriä. Tallessa oli myös meiltä aikoinaan Smirren mukaan lähtenyt lemppari hiirilelu ja se kuulemma vieläkin on ihan ykkönen vaikka muitakin leluja oli tarjolla reilusti. Valokuvia oli vaikea ottaa koska tyyppi ei pysynyt millään paikallaan :)

Smirren reippaasta seurasta saan nauttia taas huomisesta lähtien, sillä Smirre tulee meille viikonloppu hoitoon. Jee! Siitä tarinaa myöhemmin. 

Smirren uusi nimi on muuten Sauron, hoitotädin on vain vaikeaa muistaa ettei Smirre ole enää Smirre :)

Tässä liuta kuvia vaihdikkaasta leikistä. 

Jos minä vähän leikkisin...

Vähän piti alkaa pesulle kesken leikin.

Taisinpa unohtaa mainita, että Maman iäksi arvioitiin 3-vuotta. Mukava ikä ja Mamasta huomaakin että semmoista nuoruusiän touhotusta ei enää ole. Mama kuitenkin tykkää leikkiä, vaikkei nyt koko ajan viittikkään olla puuhastelemassa. Kaikki huiskat ja narut on aivan ihania ja niitä Mama ei voi vastustaa. Esimerkiksi minulla on tikkuun sidottu vanhan kengännauha (niinpä! ja se on kuulkaa joka kissan mielestä kaikista paras lelu :D) ja sitä narua kun lattialla heiluttelee niin Mama tulee heti katsomaan mikä on homman nimi ja liittyy jahtiin. Mamaa ja Misua on hauska seurata kun toinen on kun tankki joka jyrää ja Mama taas hieno neiti joka söpösti leikkii. Leikin avulla Maman saa houkuteltua esiin pöydän alta jossa nykyään mieluusti majailee. Leikkiessään Mama myös unohtaa hieman ujouttaan ja yleensä myös sen jälkeen jää makoilemaan jonnekkin vähän avoimemmalle paikalle. 

Itsekseen Mama ei niin paljoa leiki, mutta koko ajan hieman enemään leikkihiiret kiinnostaa. Ja pari kertaa onkin käynyt niin, että lelun repinaa on kuulunut ja leikkijä onkin ollut Mama. Misun kanssa aamuisin ottavat pienet spurtit ympäri asuntoa. Lähinnä niin, että ohjus-Misu rymistelee ympäriinsä ja Mama ensin vieressä ihmettelee että minkä hepulin se sai ja sitten kohta liittyy seuraan.

Mama on kyllä suloinen kissa ja on ollut todella ilo seurata Maman reipastumista.  

Ja tässä kuvasarja maailman parhaasta kengännauhalelusta. Niin kuin näkyy niin aika nätisti Mama leikkii, ei turhaa hötkyilyä. 

Mama toipuu

Mama ennen leikkausta. Misun nukkumapaikka on valloitettu.

Huono laatuinen kuva, mutta tästä näkyy tuo karmea puku.

Mama on ollut meillä jo sen verran pitkään, että sterilisointi oli mahdollista tehdä. Viime perjantaina Mamalla oli aika Kisssaklinikka Felinaan ja Mama steriloitiin. 

Hoitopaikkaan palatessaan Mama oli tietysti vähän lääkepöllyissään ja kovasti näreissään minulle. Ehkä syynä oli se, että lähtiessämme klinikalle kuljetuskoppaan meno oli vähän turhan iso sählinki ja Mama säikähti. Mama ei antanut silittää ja majoittui pöydän alle, eikä suostunut sieltä liikkumaan pois. Laitoin sinne Mamalle pedin ja ruuankin tarjoilin pöydän alle. Mama onneksi alkoi syömään heti hyvin ja  söi myös kipulääkkeen mukavasti ruuan seassa. Onneksi, koska olisi ollut aika hermoja raastavaa koittaa saada juuri leikattu Mama kiinni ja vielä ruiskulla lääke suuhun. 

Seuraavana aamuna Mama oli hetken vähän seurallisempi, kunnes taas vetäytyi kuoreensa ja vain vältteli minua. Annoin Maman olla rauhassa jotta saa toipua, mutta iltapäivällä huomasin että haavan suojana oleva harsopotkupuku oli ihan rullalla takajaloissa. Puku on siis semmoinen jossa on reiät etujaloille ja takajaloille, semmoinen sukka. Puin puvun uudelleen päälle ja silloin Mama kellahti kyljelleen ihan jäykkänä ja alkoi tärisemään. Minä säikähdin hirveästi ja heti soitin kokeneelle hoitajalle kysyäkseni neuvoa. Minullahan on kissa viimeksi streriloitu n. 15 vuotta sitten joten ei ihan tuoreessa muistissa ollut koko homma. Jaana neuvoi kokeilemaan auttaako, jos puvun ottaa pois päältä. Se puku kuulemma saa aika monet kissat ihan pois tolaltaan. Tästä samasta asiasta oli kyllä toisetkin hoitajat maininneet aiemmin, mutta pakko myöntää että en mä tajunnut yhtään että se puku voi niin paha juttu olla. Minun oma kissa Pippuri nimittäin oli puku päällä usein kun sairasti ja se ei ollut puvusta moksiskaan. Mutta palataan Mamaan, heti kun otin puvun pois niin Mama alkoi kehräämään ja puski kättä, nousi ylös tepastelemaan ja venyttelemään. Kaikki hyvin siis. Nyt ollaan oltu jo pari päivää ilman pukua ja Mama jo täällä kotona kulkee ympäriinsä kaikessa rauhassa ja antaa minun taas rapsutella. Leikkiäkkin haluaisi, mutta en uskalla kovasti vielä villitä potilasta. 

Mama reipastuu päivä päivältä ja suloinen ja rauhallinen kissa. Minusta tuntuu että Mama olisi sopiva rauhalliseen aikuiseen kotiin jossa voisi olla rauhallinen kissakaveri.