Terkkuja Misulta ja Misukalta

Kaikenlaista on ehtinyt tapahtua joten on vaikea päättää mistä aloittaisi. Kerrotaan vaikka alkuun että Misukalle ja Misulle kuuluu hyvää. Neidit voivat hyvin ja ovat hyvää pataa keskenään ja meidän kanssa. Misu on sama leikkisä itsensä kun ennenkin, ruoka maistuu edelleenkin ihan liian hyvin ja senpä takia paino onkin noussut entisestään (tämä on tarinoiden ainoa huono juttu). Uusi dieetti on nyt sitten taas aloitettu. Misukka on vihdoin sulattanut talon herrankin sydämen (vaikka eihän sitä tietenkään myönnetä). Tovi siihen meni, mutta Misukka on kyllä niin periksiantamaton kaveri, että armoton väsytystaktiikka toi tuloksia. 

Mun pitää alkaa käymään läpi kaikkia kisuista napsittuja kuvia, jotta voin tehdä postauksia tiheämpään. Kissa ja kakkukuvien suma on sen verran valtava, että ei meinaa päästä käsiksi koko hommaan. Tässä kuitenkin kuvasarja laatikoiden ihanuudesta. Ikävä kyllä video toisen laatikon ihanuudesta ja M&M:n leikeistä oli niin huonosti valoittunut että eipä siitä saa kunnolla selkoa. 

Ihana laatikko, pakko kokeilla heti.

Miten niin mulla on vähän huonot jalat, näin komiasti koipi nousee.

Mitäs tuo kaveri tänne hiippailee? tää on mun loota. 

Älä yhtään yritä tunkea tänne.

Kato mua, osaan näin nätisti täällä olla.

Hetkinen! Toinen laatikko jonne Misu koittaa omia. 

Sen ymmärrän että tuo emäntä meitä kuvaa, mutta miks se kävi siirtämässä tohvelin ja lelut pois kuvasta? Ihan niin kuin täällä ei olis tavarat hujan hajan aina. 

Pakko tsekata tääkin loota, ennen Misua. 

Pois tieltä tuumailija.

Kato nyt Misu, hyvin tänne sopii. 

Mun loota :)

Hoitolassa on hiljaista

Talvella ollaan tässä hoitolassa oltu aika horroksessa. Misu ja Misukka kyllä vipeltää minkä kerkeää, mutta hoitotäti on ollut aika hyytyneenä (ei kuitenkaan kissoihin). Lisäksi mietinnässä on ollut tuo Misukan kohtalo, se kun ei ole ollut mikään helposti kotiutettava kissa. Kaikki Misukan vaivat, hankaluudet ja omituisuudet kuitenkin johti siihen, että tehtiin päätös ettei Misukalle haeta enää kotia. Misukalla kuitenkin on mukavia elinvuosia edessä monia Misun kaverina, sillä Misukka siirtyi hoitotädin omistukseen toissa viikolla. Se kyllä sitten tarkoittaa sitä että hoitalan kissakiintiö on täynnä, niin kauan kun asutaan tässä postimerkin kokoisessa asunnossa niin meille ei hoitolaisia tule muuta kuin korkeintaan hätämajoitukseen. Tämä vähän hoitotätiä surettaa, sillä kissoille kotihoitopaikkoja kuumeisesti kaivataan. Perheen muut jäsenet oli kuitenkin sitä mieltä, että eristyssavotta on liian raskas pienessä asunnossa, joten täytyi antaa periksi. Misustakin huomasi tuossa tammikuussa, että sekään ei tykännyt kun lempparipaikka makuuhuone oli ollut pitkään suljettu. Nyt sitten jäädään ihmettelemaan milloin päästään asumaan isompaan asuntoon, sitä odotellessa jatkan Rekkujen toiminnassa aktiivisesti mukana muilla tavoin. Tänne blogiin taidan sitten kirjoitella juttuja Misusta ja Misukasta, sekä tietenkin esitellä kotia etsiviä kissoja joita käyn kuvailemassa Rekkujen kotihoitajien luona. 

Hiljainen kehrääjä

Monesti olen ihmetellyt sitä että Misukka ei juurikaan koskaan kehrää. Ihan muutaman kerran kun on ollut oikein hyvät rapsutukset Misukka saattaa vienon hennolla äännellä kehrätä. Hoitotäti tästä tietenkin jo vähän itteään on syytellyt, että Misukka ei tykkää hoitotädistä. Viis siitä että Misukka seuraa koko ajan kun hai laivaa ja tunkee syliin ja nukkuu jaloissa, mutta kun ei kehrää niin sehän tarkoittaa ettei tykkää. Eikös niin? :D Mutta onneksi nyt lamppu syttyi hoitotädillä (vahingossa). Kävi nimittäin niin, että tässä kerran Misukka istui taas sylissä ja tätsy alkoi pyyhkimään Misukan silmiä (jotka vaan vuotaa ja vuotaa). Niin siinäpä kun nätisti toisella kädellä päästä pitelin kun pyyhin niin tunsin kädessä kehräyksen. Ääntä ei kuulunut, mutta kurkusta selvästi kehräys tuntui. Oi onnea! Misukka on mykkä kehrääja ja tykkääkin hoitotädistä. 

Silmät Misukkaa antaa putsata nätisti, kunhan ensin hänelle esittelee paperilapun. Sitä pitää näyttää "katso Misukka, tässä on taas paperia. Pyyhitäänpä silmät" sitten voidaan pyhkästä ilman suurempaa draamaa. Mutta ylläripyyhkäsyä ei voi tehdä, siitä Misukka ei tykkää vaan säikähtää. Hän on niin herkkä. Viikolla tapahtunut kynsienleikkaus ei sujunut yhtä rennoissa merkeissä. Sain taas Sandyn kaveriksi auttamaan. Ensin koitettiin leikata kynsi kerrallaan ja namusia tarjota välillä, mutta siitä Misukka ei tykännyt. Ei auttanut muu kun kääriä pyyhkeisiin ja pistää pääkin vielä piiloon. Tiukka ote niskasta ja yksi tassu kerrallaan ulos pyyhekääreestä. Misukka kiroili ja sylki koko operaation ajan, mutta onnesksi saatiin leikattua nopsaan kynnet ja Misukkakaan ei kauaa jaksanut olla vihainen. Heti kun pääsi pyyhkeistä maistui jo namuset ja vaikka vähän varuillaan olikin niin jäi meidän kans soffalle istumaan (siksi aikaa kun namusia tarjottiin).  Kerrassaan mainio kisuli, pienistä painista huolimatta. 

Kissanpäiviä Misukan tapaan

 

Kylläpä tämä aika hurahtaa. Misukka kuuluu jo niin kalustoon, ettei siitä osaa enää mitään raportoidakkaan :) Tuleeko kellekkään yllärinä kun kerron että ehkä joka toinen päivä kysyn siipalta voidaanko ottaa Misukka meidän omaksi kissaksi?

Nyt tässä vähän aikaa sitten kuitenkin kävi tälläinen merkittävä tapaus, että Misukka meni tutustumaan kiipeilypuuhun. Eihän sitä kovin korkialle uskalla mennä, mutta tässä puolessa välissä käytiin tutustumassa. Misukka ei siis tätä ennen ole osoittanut mitään kiinnostusta koko puuta kohtaan, lähinnä on vaikuttannut ettei se edes käsitä mikä koko härveli on ja mitä sillä vois tehdä. No, mutta nyt joku höyrähdys kävi ja Misukka kiipesi puuhun, oli siinä hetken, tuli pois ja ei ole mennyt toiste :D Tais olla tylsä paikka. 

Misukan uusi vuosi

Hoitotäti on potenut someväsymystä hieman, joten jutut on olleen vähissä, mutta se on vain hoitotädin ongelma. Misukka voi oikein hyvin ja sama reipas kissa kun ennenkin.

Joululoma sujui kissojen kannalta hyvin, kaikilla oli kivaa. Minä ja Misun hoitoväki sen sijaan saatiin hieman "kärsiä". Minä olin koko loman elämäni flunssassa ja sängynpohjalla, Misun sijaishoitajat saivat kärsiä nälkäisen kissan aikaisista herätyksistä ja loputtomasta huomionkipeydestä. Hoo.... tätä menoa meillä ei ole enää hoitopaikkoja Misulle tarjolla yhtään. 

Kotona sen sijaan Misukka nautti hoitajien huomiosta täysin. Ja olikin ihan ihmeissään kun me kovalla ryminällä ja touhulla saavuttiin kotiin rikkomaan Misukan joulurauha. Ensin kannettiin karmit kaulassa matkalaukut sisään sitten kovalla ryminällä taas ulos ja takaisin Misun kanssa. Misukan pyöreät silmät oli ihmetyksetä extra pyöreät. Äkkiä hämmennys haihtui ja vanhan leikkikaverin kans pistettiin ralliksi. Sylikin löytyi ja vanha nukkumapaikka hoitotädin jaloissa. 

Meillä Misukan kanssa arki sujuu mukavasti. Misukan silmät vielä vuotaa, muttei niin paljoa. Ja "portaita" olen rakennellut että on helpompi hyppiä ikkunalaudalle yms. Edelleenkin sänkyyn hyppäämistä pitää joskus kokeilla pari kertaa ennen kun hyppy sujuu. Ei ne jalat taida ihan kunnossa olla. Misu ja Misukka on tosi hyvät kaverit, yhteiset rallit juostaa aamuin illoin ja Misukka hoitaa Misua hellällä pesulla päivittäin. Ihan vierekkäin ei nukuta, mutta silleen kuitenkin että ollaan melkein tassuetäisyydellä :D 

Ainoa "kriisi" koettiin kynsienleikkuun kanssa. Misukan kynnet kasvaa tosi nopeaa ja jostain syystä sen "peukkujen" kynnet on aina esillä niin pitkinä kynnet tarttuu joka paikkaa, eli ne on pakko leikata. Misukka ei kuitenkaan ole tottunut kynsien leikkuuseen, joten se pelottaa ihan mahdottomasti. Olen koittanut leikata kynsiä yksi kerralla ja pari sainkin leikattua, kunnes Misukkaa niin kovasti pelotti että rimpuilleessaa raapas minua kaulasta (ehdin kääntää pään niin ei ihan poskea raapinut). Ei ollut mikään hyökkäys, vaan ennemmin vain huitoi tassuillaan. Niin me sitten päätettiin, että pyydetään toinen Rekkuhoitaja kaveriksi kynsien leikkuuseen ja niin saatiinkin Misukan kynnet leikattua. Ei sekään helppo homma ollut, vaan Misukka sähisi ja rimpuili ihan tosissaan. Tassut ja pää piti pistää pyyhkeen sisään ettei hoitohenkilökunta saa kynsiä tai hampaita käsiinsä. Aika villiä hommaa, kaverina ollut Sandy on onneksi niin kova mimmi että äksy kissa ei häntä hirvittänyt vaan sai pidettyä Misukan tiukasti sylissä jotta minä arkajalka sain ne kynnet leikattua. Kun kynnet oli leikattu niin annettiin Misukan vielä siinä sylissä hetki rauhoittua ja sitten syötettiin herkkuja jotka onneksi maistui ja Misukka olikin sitten lopussa ihan rauhoittunut. Onneksi, sillä kuukauden päästä on edessä sama show. Vaikka Misukka noin reagoikin niin kyse oli pelosta, eikä agressiivisuudesta. Toivotaan että pikku hiljaa se tottuisi käsittelyyn ja kynsien leikkuuseen (ja lääkkeiden antoon). 

Mutta kaikesta huolimatta, Misukka on kyllä niin rakastava pieni kissa. 

Joululoma lähestyy

Monen viikon jälkeen Misukka on vihdoin löytänyt kiipeilypuun, mutta tämän korkeammalle ei vielä uskalleta mennä.

Misukka ja kissapeti. Misukka on kyllä siinä mielessä paras kissa ikina, että se tykkää kaikista mun ostamista kissanpedeistä, joista kukaan muu ei välitä yhtään :)

Ja sitten vähän vähemmän kiva makoilupaikka. Hiekkis! joo, puhtaaseen hiekkaan on kiva mennä pötkötteleen ja kieriskelemään. -hoitotäti on eri mieltä.

Misukka <3 Ihana pieni kissa. Edelleenkin ihmettelen miten sujuvasti Misukka sopeutui asumaan meillä. Ehkäpä asiaa auttoi kun olin käynyt siellä vanhassa kodissa Misukkaa ruokkimassa monta päivää, sekä vein meiltä kotoa haisteltavaksi viltin vanhaan kotiin ja sitten muuton yhteydessä tuotiin vanhasta kotoa tutulle haiseva peitto mukana. Enpä tiiä, tai sitten Misukka on vain meidän kissa ;) arvaatte varmaan mitä mietin...

Joulun ajaksi joudumme tekemään erikoisjärjestelyjä, sillä hoitolan henkilökunta lähtee jouluksi Englantiin. Huomenna lähdetään reissuun ja ollaan 10 päivää pois kotoa. Ihana päästä jälleen käymään anoppilassa. Tänne blogiin tulee sitten varmaan jokunen kuva alpakkafarmilta, olisi tarkoitus ainakin parina päivänä mennä huhkimaan farmille. Sinne onkin tullut vuodessa liuta uusia eläimiä joten todella jännää päästä katsomaan miltä vanha "työpaikka" näyttää nykyään. Oliskohan siellä mulle töitä? 

Mutta takaisin kissoihin. Misu lähtee tänään hoitoon hyvän ystäväni Tanjan luo. Haluaako joku veikata ehtiikö tuossa 15min matkalla Misu kakata boxiin? Mä veikkaan että kyllä. Misukka jää tänne meille. Pohdittiin pitkään kannattaako Misukka viedä hoitoon vai antaa olla täällä kotona. Ja koska nuo uudet paikat niin kovasti jännää niin ajateltiin että parempi jäädä kotiin. Misukkaa käy ruokkimassa ja viihdyttämässä naapurin rouva (jonka kautta Misukka meille tuli), Rekkujen kotihoitaja Anu-Leena sekä meidän alapuolella asuva talkkari :D Melkoinen porukka, mutta piti vähän säätää kaikkien reissujen takia. Misukka onneksi on kovin ihmisrakas joten vieraat ihmiset ei tätä pientä kissaa pelota. Misua ei voi jättää kaveriksi, sillä se imuroisi kaiken ruuan kupista samantien. Rohmu. 

Tämmöisellä säädöllä mennään, mutta eiköhän kaikki mene hyvin. Tammikuussa sitten aletaan miettimään, josko meille uusi hoitolainen tulis (Misukan lisäksi). 

Pitää vielä hehkuttaa täälläkin, eilen kotiin lähti Rekuilla 2½ vuotta hoidossa ollut Paukku kissa! Pitkän odottelun jälkeen Paukku pääsi aivan täydelliseen kotiin, jossa nimenomaan haluttiin antaa koti kissalle jolle on ollut hankala kotia löytää. Paukkuhan on tottunut ihmisseuraan vähän hitaamman puoleisesti, mutta nykyään on jo ihan kohtuu seurallinen ja siis ihan valmis uuteen kotiin. 

Hoitolassa on rauhallista

Täällä me kaikki, sulassa sovussa, ollaan löydetty mukava yhteinen elämänrytmi. Sekä Misu että Misukka on hyviä kavereita keskenään. Yhdessä touhottavat päivittäin, mutta ei nyt koko aikaa jaksa. Misu tuntuu olevan oikein tyytyväinen uuteen kamuun, tasapaino on löytynyt. Ainoa asia mikä vieläkin vähän kanittaa on tuo Misun laihkari. Misukka tykkäisi syödä pari palaa pitkin päivää, mutta eihän mitään voi jättää esille kun imuri-Misu imasee kitusiin kaikki ruuat mitä näkee. Vaikka kuinka koittaa pitää silmällä, niin aina se onnistuu jotain ylimääräistä suuhunsa saamaan. Mutta ei pidä lannistua. 

Misukka minua aluksi vähän huolestutti kun ne silmät vuoti niin (ja vuotaa vieläkin) ja kun välillä tuntui että Misukalla ei jaloissa ole voimaa. Hännässähän on syntymävika niin minua super-panikoijaa heti pelotti että sillä on jaloissakin vikaa. Mutta eläinlääkäri minua jo ehti lohduttaa, että taitaa Misukkaa vaivata liikunnan puute ja pakko myöntää että näinhän se olikin. Nyt kun ovat Misun kanssa säännöllisesti ottaneet sportteja niin hataruus jaloista alkaa häviämään. Hyvä Misukka!

Öisin jalkoissa on tunkoa kun parhaimmilllaan molemmat kissat nukkuu minun jalkojen välissä :D Misukka tosiaan odottelee kiltisti että herään ennen kun nousee ylös. Koitan epätoivoisesti olla opettamatta näille kissoille sitä että saavat möykkäämällä mut ylös (kuten Pippuri-vainaa teki): Hyvin on tähän mennessä mennyt. 

Ihan siis tavallista eloa täällä. Ehkäpä meille joulun jälkeen tulee säpinää jos vaikk toinen hoitolainen tulis. Saapa nähdä, kotona on vähän erimielisyyttä hoitolaisten määrästä mutta katsotaan ;)