Videotervehdys Unskilta

Unski tässä moi! 

Mitä kuuluu Unskille?

Hyvää kuuluu :) Unski on kotiutunut meille erittäin hyvin. Pikkukissa sulatti vanhojen kissaneitien sydämet aika nopsaan (tästä juttua lisää toisessa kirjoituksessa) ja asettui taloksi. Virtaa riittää ja Unski onkin kivasti tuonut säpinää meidän laiskan pulskeiden neitien elämään. 

Unskin puuhia on hauska seurailla, mitä ikinä se tekekään se tehdään vauhdilla ja iloiselle mielellä. Häntä vain viuhuu kun Unski porhaltaa lelujen (tai Misun) perässä pitkin asuntoa. Unski ei ole vieläkään täysin vakuuttunut siitä ollaanko me ihmiset hyvä juttu. Selvästi pieni poika on lämmennyt hoitokodin henkilökuntaakin kohtaan, mutta vielä ei olle ihan täysin päästy suosioon. Unski mieluusti nukkuu päikkäreitä minun kanssani, yleensä Misukan vieressä minun jaloissa, mutta ei tule kuitenkaan kosketusetäisyydelle. Sillä myös on selkeät ajat päivästä milloin herra on suopeampi ihmisten lähestysmisyrityksille. 1. Ruoka-aikana, jostain syystä Unski antaa silittää itseään silloin kun se syö. 2. Kun nukuttaa, silloin Unski ei jaksa vaivautua siirtymään pois silityksien alta 3. Kun halaillaan Misun tai Misukan kans. Unski saattaa jopa innostua kehräämään silloin kun sitä silittää sen olessa turvallisesti Misun tai Misukan kyljessä kiinni. Ihmiset on siis todettu vähän mukaviksi, mutta vielä ei olla lopullistä tuomiota annettu :) 

Minä uskon kyllä vakaasti, että Unski vielä hyväksyy meidät ihmisetkin hyviksi tyypeiksi. Harjoituksia pitää vielä vain jatkaa. Unski on kuitenkin sen verran reipastunut jo, että se voisi muuttaa uuteen kotiinkin jossa sitten jatkettaisiin Unskin ihmisiin totuttelua. Homma ei sinänsä vaikeaa ole, vaatiin vain toistoja. Itse saatan vain istua tai seistä Unskin lähellä, ilman että kiinnitän siihen mitään huomiota. Toisella kertaa rapsutellaan rauhallisesti, tai leikitän Unskin ihan lähelläni, mutta en yritäkkään koskea. Herkkujen tarjoaminen kädestä on tietysti myös Unskin mieleen, joten sitäkin harrastetaan useasti. Välissä sitten nappaan Unskin syliin jossa pidän vain sen verran aikaa, että Unski rentoutuu. Ei mitään rakettitiedettä siis, mutta vaatii sitä että näitä kaikkia tehdään useasti päivässä. 

Unskin veli Ukko on jo ihmisiin tykästynyt, vaikka olikin ihan samanlainen ujo piimä kuin Unski ja Ukolle on kotiehdokaskin löytynyt, joten me Unskin kanssa uskotaan, että kyllä Unskillekkin varmasti löytyy kiva koti vielä.

Unski reipastuu

 Untamo on päässyt jo eristyksestä pois seurustelemaan Misu ja Misukan kanssa. Voi sitä onnea. Tämä pieni poikahan rakastaa toisia kissoja yli kaiken joten ei ollut riemulla rajaa kun pääsi vapaasti toisten kanssa hengailemaan. Misukka ei aluksi ollut uudesta kaverista yhtään innoissaan, vaan sähisi seinillekkin jopa. Mutta kukapa kauaa jaksaa olla hapan naama :) Untamon vilkkaus Misukaa hieman pelottaa, mutta Misukka on jo ymmärtänyt että kun pysyy meidän lähettyvillä niin Untamo ei välttämättä tule ihan iholle silloin. 

Untamo on alkanut reipastumaan meidänkin kanssa hyvää vauhtia. Unskihan on muuten tosi reipas ja ihana mutta käsi sitä pelottaa kovasti. On tahtonut lähteä karkuun heti kun sitä koettaa koskea. Tätä ollaan nyt harjoiteltu kovasti ja edistystä on tapahtunut. 

 Tässäpä vielä kuvasarjaa Untamon ja Misun ensimmäisistä tapaamisista.

Ensimmäiset kuvat Untamosta

Tänään Unski oli jo sen verran rentona, että pystyin ottamaan kameran esiin. Edelleenkin syliin tulo on kauhean pelottavaa ja joka kerta koittaa väistää kättä, mutta sylissä sitten pieni poika rauhoittuu. Tänään on myös leikki maistunut niin yksin kuin minun kanssa. Leikkiessä ei ujostuta juuri yhtään (kunhan ei liian lähelle tulla). Unski myöskin ilokseni on nokostellut meidän sängyn päällä, eikä vain piilossa. Yhdessäkin sängyllä köllötettiin kun katsoin telkkaria, sen verran kuitenkin haju rakoa että vain sormen päillä pikkuisen ylsin silittämään :D 

Misu on edelleenkin Unskin mielestä maailman ihanin. Siitä kuvasarjaa huomenna.

Unski (Trev) 2. päivä

Vieläkään ei ole Unskista uusia kuvia, mutta pikainen kertaus päivään siltikin. Viime yönä Unski heittäytyi leikkisäksi kun me muut nukuttiin ja tietysti herätti kaikki. Unskin on siis makuuhuoneessa majailemassa. Kun rapisevat lelut takavarikoitiin niin sitten alkoi maukuminen ovella. Minun piti kaivaa Unski piilosta syliin hetkeksi ja sitten laitoin kisulin kainaloon nukkumaan. Itse en jaksanut hereillä pysyä ja heti kun nukahdin niin Unski ponkasi omille teilleen. Aamulla oltiin taas kovin epäileviä minun suhteen, mutta sähinät ja suhinat vähenee koko ajan. Unskihan on silleen jännä, että se kovasti protestoi silloin kun sen nostaa, mutta sylissä se on tosi nätisti ja antaa silittää ilman suurempaa draamaa. Päivällä harjoiteltiin taas sylissä oloa ja välillä silittelin Unskia sen pötkötellessä omassa pedissään. Itteäkin tuon levottoman yön jälkeen sen verran väsytti, että pienet nokoset piti ottaa. Nostin Unskin ensin syliin ja jätin sen sitten makoilemaan jalkojen väliin kun itse laitoin päiväunille. Unski jäi siihen relaamaan ja oli ainakin puoli tuntia minun vieressä, ennen kuin säntäsi tiehensä herran tullessa huoneeseen. Hieno edistys mielestäni. Illalla sain myös vihdoin ja viimein houkuteltua Unskin leikkimään. Kovasti sitä huiskalelu kiinnosti, mutta uskaltautui leikkimään vasta kun toin Misun huoneeseen. On todella jännää miten Unski rentoutuu ihan kokonaan samantien kun toinen kissa tulee näköpiiriin. Misu oli sitten mallikkaasti makoilemassa hyllyn päällä sen aikaa kun Unski leikki. Vielä Misua ja Unskia ei voi pitää koko aikaa yhdessä, mutta teemme pieniä piipahduksia Unskin luo. Misukka sähisee jo omalle kuvalleenkin sen jälkeen kun on Unskin nähnyt joten niiden tie ystävyyteen taitaa olla huomattavasti kivisempi :) Lisäksi ei tuota Unskia vielä voi päästää koko asuntoon, meillä on liian hyviä piilopaikkoja :)

Päivä 2 siis toi tullessaan monia mukavia edistysaskeleita. 

Ujo poika Unski

Kuten tuolla Facebookin puolella jo vihjailinkin, niin meillä on taas hoitolainen. Pieni Untamo-kolli, muutti meille sunnuntaina totuttelemaan ihmisten kanssa oloa. Unski on meillä ollut jo tovin Rekuilla hoidossa, mutta hoitopaikka oli toinen iso pentue joka kaipasi hoitajan jakamatonta huomiota niin päätettiin sitten siirtää Unski meille kun minulla on paremmin aikaa sitä sylitellä ja silitellä. 

Unski on tosi reipas toisten kissojen kanssa, mutta ihmisiin se ei ole pienen elämänsä alkutaipaleilla tottunut joten me kaksi jalkaiset sitä pelotamme kovasti. Eilen meille tullessaan poika pysytteli visusti piilossa ja sieltä piilosta sitä aina välillä kaivoin esiin syliin istumaan. Sylissä olo ei yhtään mukavalta tunnu, mutta kiltisti Unski on ollut. Unski kyllä äänekkäästi protestoi syliin joutumista, aina kun sen nostaa niin sähinä ja urina on valtava, mutta onneksi vastustelu jää vain meteliksi. Tänä aamuna kyllä jouduin ensimmäistä kertaa kun Unskia nostin syliin turvautumaan hanskaan kun tuntui ettei Unski yhtään muistanut että minun sylissä on jo oltu monta kertaa. 

Tänään onkin sitten mukavaa reipastumista ollut jo nähtävissä. Unski on makoillut kissanpedissä muilla näkyvillä paikoilla jotka sille olen laittanut, eikä vai piilossa värjätellyt. Huoneessakin on jo tutkimusmatkaa tehnyt, mutta aina minun tullessa paikalla säntää johonkin makuupaikoistaan. Olen makuuhuoneessa ollut Unskin seurana monta tuntia, niin että välillä Unski on ollut sylissä ja välillä olen makoillut sängyllä telkkaria katsoen. Mukavaa oli kun Unski makoili sängyn vieressä kissan pedissä ja alkuksi oli todella varuillaan, mutta kun pikku hiljaa hiissasin itseni lähemmäs makoilemaan ihan Unskin pedin viereen ja jatkoin telkkarin katsomista niin Unskikin rentoutui ja nokosteli rauhallisesti. Nyt illalla otettiin vielä yksi sylissä istuminen ja Unski yllätti täysin äänekkäällä kehräyksellä. Ensin ajattelin, että sitä niin pelotti että piti alkaa kehräämällä itseään rauhottamaan mutta pian alkoi pieni tassu vähän leipoa ja korvat oli nätisti pystyssä. Leuan alta rapsutteliki oli ensimmäistä kertaa mieluista. Kun hoitolan herra saapui huoneeseen Unski antoi silittää ja istui vähän aikaan sylissäkin, aika jännittyneenä kylläkin. Herran mielestä Untamo on liian vaikea nimi, joten hän kutsuu Unskia Trevoriksi :) 

Ensin vahditaan että mitä tapahtuu

Sitten oteaan päikkärit

Tässä vaiheessa kuvat Unskista on aika ankeita, mutta Unskin omalla sivulla on edustavampiakin otoksia. Tästä pienestä pojasta saadaan vielä mahtava lemmikki jollekkin. Koska Unski on niin kissasosiaalinen niin se ehdottomasti kaipaa seuraksi reippaan kissan joka näyttää sille mallia miten sitä ihmisten kanssa ollaankaan. Täällä hoitolassa Misu saa hoitaa tätä roolia kunhan vaan ensin vähän tutustellaan varovasti.

Misukka ja eläinlääkärillä käynti

Kuvasarja ei liity mitenkään eläinlääkärillä käyntiin :)

Meidän Misukka ei ole mikään iloinen eläinlääkärissä kävijä. Kaukana minun vanhasta Pippuri-kissasta joka oli maailman kiltein eläinlääkärin vieras. Misukkaa kun kaikki oudot asiat niin pelottaa ja tulisen luonteen vuoksi sitten pelko ilmeneekin agressiivisuutena. Tämäkään visiitti ei ollut poikkeus vaan Misukka oli niin äkäinen, että edes perustarkastusta ei voitu tehdä ilman Misukan rauhottamista.  Laitoin olkapäihin asti ulottuvat kinttaat käteen että sain pidettyä Misukaan sen verren paikoillaan että rauhoite saatiin pistettyä kankkuun.

Nyt kun Misukka on minun kissa niin halusin, että sille tehtiin perusteellinen terveystutkimus jotta saadaan kuva siitä onko pinnan alla piileviä sairauksia. Misukallahan on outoja oireita ollut, lihasheikkoutta, tasapaino vaikeuksia ja sekavuutta. Nuo oireet on meillä ollessaan jo vähän vähentyneet, mutta ei kokoaan. Lisäksi halusin tietää ulottuiko hänän syntymävika takajalkoihinkin asti. Silmätkin piti tutkia sillä mahdoton silmien vuotaminen on jatkuvaa.

Misusta otettiin röntgen jostä nähtiin että kaikki jaloissa on kunnossa. Vain häntä on kummallisen vääntynyt. Hyvä juttu. Kilpirauhanenkin ultrattiin ja kaikki oli kunnossa. Silmissä ei ole tulehdusta vaan mahdollisesti kyynelkanavat on tukossa tai sitten silmät vaan vuotaa niin reilusti että kanavissa ei tila riitä. Kosmeettinen haitta. 

Verikokeista sitten selvisi miksi Misukka horjuu ja on niin huono kuntoinen lihaksistaa. Verestä paljastui aikamoinen kaliumin puute. Koska tila oli vähän meillä ollessa parantunut, niin eläinlääkäri epäili että nykyinen parempi ruokavalio on auttanut jo vähän, mutta koska puutostila on niin paha niin Misukka joutuu loppuelämänsä syömään kalium lisää kaksi kertaa päivässä. Minua tämä tietenkin hirvitti sillä Misukka ei todellakaan suostu syömään lääkkeitä. Onneksi ratkaisu keksittiin, liotan kalium jauheen tilkaaan lämmitettyä kermaa ja sen Misukka suostuu juomaan hyvällä mielellä. Lääke menee siis alas ilman suurempaa draamaa. 

Jo lyhyessä ajassa näkyi että kaliumista oli Misukalle paljon apua. Lihaskunto on selvästi parantunut ja askel on vakaampi. Sängyllekkin Misukka pääse jo yhdellä hypyllä, enää ei tarvitse yrittää useampaa kertaa hyppyä :D Muutenkin Misukka vaikuttaa iloisemmalta ja innostuu useammin leikkimään. Yleensä Misun kanssa rallia, mutta harvoin myös itsekkeen leluja pyörittelee <3

Misu oli myös eläinlääkärissä ja painosta saatiin kyllä pyyhkeitä aikalailla. Misu on meillä ollessaan lihonut kilon! Nyt saa emäntä kyllä hävetä silmät päästä sillä jo ennestään pullero kissa on nykyään ihan hirmuinen läski, ja pelättiinkin jo että onko ylipaino aiheuttanut diapeteksen. Ei onneksi, mutta nyt on Misu joutunut harmikseen laikarille ja sekös pikkukissaa harmittaa. Ei auta kuitenkaan, ylipaino on hirmuinen terveysriski kissalle.