Misukka ja eläinlääkärillä käynti

Kuvasarja ei liity mitenkään eläinlääkärillä käyntiin :)

Meidän Misukka ei ole mikään iloinen eläinlääkärissä kävijä. Kaukana minun vanhasta Pippuri-kissasta joka oli maailman kiltein eläinlääkärin vieras. Misukkaa kun kaikki oudot asiat niin pelottaa ja tulisen luonteen vuoksi sitten pelko ilmeneekin agressiivisuutena. Tämäkään visiitti ei ollut poikkeus vaan Misukka oli niin äkäinen, että edes perustarkastusta ei voitu tehdä ilman Misukan rauhottamista.  Laitoin olkapäihin asti ulottuvat kinttaat käteen että sain pidettyä Misukaan sen verren paikoillaan että rauhoite saatiin pistettyä kankkuun.

Nyt kun Misukka on minun kissa niin halusin, että sille tehtiin perusteellinen terveystutkimus jotta saadaan kuva siitä onko pinnan alla piileviä sairauksia. Misukallahan on outoja oireita ollut, lihasheikkoutta, tasapaino vaikeuksia ja sekavuutta. Nuo oireet on meillä ollessaan jo vähän vähentyneet, mutta ei kokoaan. Lisäksi halusin tietää ulottuiko hänän syntymävika takajalkoihinkin asti. Silmätkin piti tutkia sillä mahdoton silmien vuotaminen on jatkuvaa.

Misusta otettiin röntgen jostä nähtiin että kaikki jaloissa on kunnossa. Vain häntä on kummallisen vääntynyt. Hyvä juttu. Kilpirauhanenkin ultrattiin ja kaikki oli kunnossa. Silmissä ei ole tulehdusta vaan mahdollisesti kyynelkanavat on tukossa tai sitten silmät vaan vuotaa niin reilusti että kanavissa ei tila riitä. Kosmeettinen haitta. 

Verikokeista sitten selvisi miksi Misukka horjuu ja on niin huono kuntoinen lihaksistaa. Verestä paljastui aikamoinen kaliumin puute. Koska tila oli vähän meillä ollessa parantunut, niin eläinlääkäri epäili että nykyinen parempi ruokavalio on auttanut jo vähän, mutta koska puutostila on niin paha niin Misukka joutuu loppuelämänsä syömään kalium lisää kaksi kertaa päivässä. Minua tämä tietenkin hirvitti sillä Misukka ei todellakaan suostu syömään lääkkeitä. Onneksi ratkaisu keksittiin, liotan kalium jauheen tilkaaan lämmitettyä kermaa ja sen Misukka suostuu juomaan hyvällä mielellä. Lääke menee siis alas ilman suurempaa draamaa. 

Jo lyhyessä ajassa näkyi että kaliumista oli Misukalle paljon apua. Lihaskunto on selvästi parantunut ja askel on vakaampi. Sängyllekkin Misukka pääse jo yhdellä hypyllä, enää ei tarvitse yrittää useampaa kertaa hyppyä :D Muutenkin Misukka vaikuttaa iloisemmalta ja innostuu useammin leikkimään. Yleensä Misun kanssa rallia, mutta harvoin myös itsekkeen leluja pyörittelee <3

Misu oli myös eläinlääkärissä ja painosta saatiin kyllä pyyhkeitä aikalailla. Misu on meillä ollessaan lihonut kilon! Nyt saa emäntä kyllä hävetä silmät päästä sillä jo ennestään pullero kissa on nykyään ihan hirmuinen läski, ja pelättiinkin jo että onko ylipaino aiheuttanut diapeteksen. Ei onneksi, mutta nyt on Misu joutunut harmikseen laikarille ja sekös pikkukissaa harmittaa. Ei auta kuitenkaan, ylipaino on hirmuinen terveysriski kissalle. 

Terkkuja Misulta ja Misukalta

Kaikenlaista on ehtinyt tapahtua joten on vaikea päättää mistä aloittaisi. Kerrotaan vaikka alkuun että Misukalle ja Misulle kuuluu hyvää. Neidit voivat hyvin ja ovat hyvää pataa keskenään ja meidän kanssa. Misu on sama leikkisä itsensä kun ennenkin, ruoka maistuu edelleenkin ihan liian hyvin ja senpä takia paino onkin noussut entisestään (tämä on tarinoiden ainoa huono juttu). Uusi dieetti on nyt sitten taas aloitettu. Misukka on vihdoin sulattanut talon herrankin sydämen (vaikka eihän sitä tietenkään myönnetä). Tovi siihen meni, mutta Misukka on kyllä niin periksiantamaton kaveri, että armoton väsytystaktiikka toi tuloksia. 

Mun pitää alkaa käymään läpi kaikkia kisuista napsittuja kuvia, jotta voin tehdä postauksia tiheämpään. Kissa ja kakkukuvien suma on sen verran valtava, että ei meinaa päästä käsiksi koko hommaan. Tässä kuitenkin kuvasarja laatikoiden ihanuudesta. Ikävä kyllä video toisen laatikon ihanuudesta ja M&M:n leikeistä oli niin huonosti valoittunut että eipä siitä saa kunnolla selkoa. 

Ihana laatikko, pakko kokeilla heti.

Miten niin mulla on vähän huonot jalat, näin komiasti koipi nousee.

Mitäs tuo kaveri tänne hiippailee? tää on mun loota. 

Älä yhtään yritä tunkea tänne.

Kato mua, osaan näin nätisti täällä olla.

Hetkinen! Toinen laatikko jonne Misu koittaa omia. 

Sen ymmärrän että tuo emäntä meitä kuvaa, mutta miks se kävi siirtämässä tohvelin ja lelut pois kuvasta? Ihan niin kuin täällä ei olis tavarat hujan hajan aina. 

Pakko tsekata tääkin loota, ennen Misua. 

Pois tieltä tuumailija.

Kato nyt Misu, hyvin tänne sopii. 

Mun loota :)

Hoitolassa on hiljaista

Talvella ollaan tässä hoitolassa oltu aika horroksessa. Misu ja Misukka kyllä vipeltää minkä kerkeää, mutta hoitotäti on ollut aika hyytyneenä (ei kuitenkaan kissoihin). Lisäksi mietinnässä on ollut tuo Misukan kohtalo, se kun ei ole ollut mikään helposti kotiutettava kissa. Kaikki Misukan vaivat, hankaluudet ja omituisuudet kuitenkin johti siihen, että tehtiin päätös ettei Misukalle haeta enää kotia. Misukalla kuitenkin on mukavia elinvuosia edessä monia Misun kaverina, sillä Misukka siirtyi hoitotädin omistukseen toissa viikolla. Se kyllä sitten tarkoittaa sitä että hoitalan kissakiintiö on täynnä, niin kauan kun asutaan tässä postimerkin kokoisessa asunnossa niin meille ei hoitolaisia tule muuta kuin korkeintaan hätämajoitukseen. Tämä vähän hoitotätiä surettaa, sillä kissoille kotihoitopaikkoja kuumeisesti kaivataan. Perheen muut jäsenet oli kuitenkin sitä mieltä, että eristyssavotta on liian raskas pienessä asunnossa, joten täytyi antaa periksi. Misustakin huomasi tuossa tammikuussa, että sekään ei tykännyt kun lempparipaikka makuuhuone oli ollut pitkään suljettu. Nyt sitten jäädään ihmettelemaan milloin päästään asumaan isompaan asuntoon, sitä odotellessa jatkan Rekkujen toiminnassa aktiivisesti mukana muilla tavoin. Tänne blogiin taidan sitten kirjoitella juttuja Misusta ja Misukasta, sekä tietenkin esitellä kotia etsiviä kissoja joita käyn kuvailemassa Rekkujen kotihoitajien luona. 

Hiljainen kehrääjä

Monesti olen ihmetellyt sitä että Misukka ei juurikaan koskaan kehrää. Ihan muutaman kerran kun on ollut oikein hyvät rapsutukset Misukka saattaa vienon hennolla äännellä kehrätä. Hoitotäti tästä tietenkin jo vähän itteään on syytellyt, että Misukka ei tykkää hoitotädistä. Viis siitä että Misukka seuraa koko ajan kun hai laivaa ja tunkee syliin ja nukkuu jaloissa, mutta kun ei kehrää niin sehän tarkoittaa ettei tykkää. Eikös niin? :D Mutta onneksi nyt lamppu syttyi hoitotädillä (vahingossa). Kävi nimittäin niin, että tässä kerran Misukka istui taas sylissä ja tätsy alkoi pyyhkimään Misukan silmiä (jotka vaan vuotaa ja vuotaa). Niin siinäpä kun nätisti toisella kädellä päästä pitelin kun pyyhin niin tunsin kädessä kehräyksen. Ääntä ei kuulunut, mutta kurkusta selvästi kehräys tuntui. Oi onnea! Misukka on mykkä kehrääja ja tykkääkin hoitotädistä. 

Silmät Misukkaa antaa putsata nätisti, kunhan ensin hänelle esittelee paperilapun. Sitä pitää näyttää "katso Misukka, tässä on taas paperia. Pyyhitäänpä silmät" sitten voidaan pyhkästä ilman suurempaa draamaa. Mutta ylläripyyhkäsyä ei voi tehdä, siitä Misukka ei tykkää vaan säikähtää. Hän on niin herkkä. Viikolla tapahtunut kynsienleikkaus ei sujunut yhtä rennoissa merkeissä. Sain taas Sandyn kaveriksi auttamaan. Ensin koitettiin leikata kynsi kerrallaan ja namusia tarjota välillä, mutta siitä Misukka ei tykännyt. Ei auttanut muu kun kääriä pyyhkeisiin ja pistää pääkin vielä piiloon. Tiukka ote niskasta ja yksi tassu kerrallaan ulos pyyhekääreestä. Misukka kiroili ja sylki koko operaation ajan, mutta onnesksi saatiin leikattua nopsaan kynnet ja Misukkakaan ei kauaa jaksanut olla vihainen. Heti kun pääsi pyyhkeistä maistui jo namuset ja vaikka vähän varuillaan olikin niin jäi meidän kans soffalle istumaan (siksi aikaa kun namusia tarjottiin).  Kerrassaan mainio kisuli, pienistä painista huolimatta. 

Kissanpäiviä Misukan tapaan

 

Kylläpä tämä aika hurahtaa. Misukka kuuluu jo niin kalustoon, ettei siitä osaa enää mitään raportoidakkaan :) Tuleeko kellekkään yllärinä kun kerron että ehkä joka toinen päivä kysyn siipalta voidaanko ottaa Misukka meidän omaksi kissaksi?

Nyt tässä vähän aikaa sitten kuitenkin kävi tälläinen merkittävä tapaus, että Misukka meni tutustumaan kiipeilypuuhun. Eihän sitä kovin korkialle uskalla mennä, mutta tässä puolessa välissä käytiin tutustumassa. Misukka ei siis tätä ennen ole osoittanut mitään kiinnostusta koko puuta kohtaan, lähinnä on vaikuttannut ettei se edes käsitä mikä koko härveli on ja mitä sillä vois tehdä. No, mutta nyt joku höyrähdys kävi ja Misukka kiipesi puuhun, oli siinä hetken, tuli pois ja ei ole mennyt toiste :D Tais olla tylsä paikka. 

Misukan uusi vuosi

Hoitotäti on potenut someväsymystä hieman, joten jutut on olleen vähissä, mutta se on vain hoitotädin ongelma. Misukka voi oikein hyvin ja sama reipas kissa kun ennenkin.

Joululoma sujui kissojen kannalta hyvin, kaikilla oli kivaa. Minä ja Misun hoitoväki sen sijaan saatiin hieman "kärsiä". Minä olin koko loman elämäni flunssassa ja sängynpohjalla, Misun sijaishoitajat saivat kärsiä nälkäisen kissan aikaisista herätyksistä ja loputtomasta huomionkipeydestä. Hoo.... tätä menoa meillä ei ole enää hoitopaikkoja Misulle tarjolla yhtään. 

Kotona sen sijaan Misukka nautti hoitajien huomiosta täysin. Ja olikin ihan ihmeissään kun me kovalla ryminällä ja touhulla saavuttiin kotiin rikkomaan Misukan joulurauha. Ensin kannettiin karmit kaulassa matkalaukut sisään sitten kovalla ryminällä taas ulos ja takaisin Misun kanssa. Misukan pyöreät silmät oli ihmetyksetä extra pyöreät. Äkkiä hämmennys haihtui ja vanhan leikkikaverin kans pistettiin ralliksi. Sylikin löytyi ja vanha nukkumapaikka hoitotädin jaloissa. 

Meillä Misukan kanssa arki sujuu mukavasti. Misukan silmät vielä vuotaa, muttei niin paljoa. Ja "portaita" olen rakennellut että on helpompi hyppiä ikkunalaudalle yms. Edelleenkin sänkyyn hyppäämistä pitää joskus kokeilla pari kertaa ennen kun hyppy sujuu. Ei ne jalat taida ihan kunnossa olla. Misu ja Misukka on tosi hyvät kaverit, yhteiset rallit juostaa aamuin illoin ja Misukka hoitaa Misua hellällä pesulla päivittäin. Ihan vierekkäin ei nukuta, mutta silleen kuitenkin että ollaan melkein tassuetäisyydellä :D 

Ainoa "kriisi" koettiin kynsienleikkuun kanssa. Misukan kynnet kasvaa tosi nopeaa ja jostain syystä sen "peukkujen" kynnet on aina esillä niin pitkinä kynnet tarttuu joka paikkaa, eli ne on pakko leikata. Misukka ei kuitenkaan ole tottunut kynsien leikkuuseen, joten se pelottaa ihan mahdottomasti. Olen koittanut leikata kynsiä yksi kerralla ja pari sainkin leikattua, kunnes Misukkaa niin kovasti pelotti että rimpuilleessaa raapas minua kaulasta (ehdin kääntää pään niin ei ihan poskea raapinut). Ei ollut mikään hyökkäys, vaan ennemmin vain huitoi tassuillaan. Niin me sitten päätettiin, että pyydetään toinen Rekkuhoitaja kaveriksi kynsien leikkuuseen ja niin saatiinkin Misukan kynnet leikattua. Ei sekään helppo homma ollut, vaan Misukka sähisi ja rimpuili ihan tosissaan. Tassut ja pää piti pistää pyyhkeen sisään ettei hoitohenkilökunta saa kynsiä tai hampaita käsiinsä. Aika villiä hommaa, kaverina ollut Sandy on onneksi niin kova mimmi että äksy kissa ei häntä hirvittänyt vaan sai pidettyä Misukan tiukasti sylissä jotta minä arkajalka sain ne kynnet leikattua. Kun kynnet oli leikattu niin annettiin Misukan vielä siinä sylissä hetki rauhoittua ja sitten syötettiin herkkuja jotka onneksi maistui ja Misukka olikin sitten lopussa ihan rauhoittunut. Onneksi, sillä kuukauden päästä on edessä sama show. Vaikka Misukka noin reagoikin niin kyse oli pelosta, eikä agressiivisuudesta. Toivotaan että pikku hiljaa se tottuisi käsittelyyn ja kynsien leikkuuseen (ja lääkkeiden antoon). 

Mutta kaikesta huolimatta, Misukka on kyllä niin rakastava pieni kissa. 

Joululoma lähestyy

Monen viikon jälkeen Misukka on vihdoin löytänyt kiipeilypuun, mutta tämän korkeammalle ei vielä uskalleta mennä.

Misukka ja kissapeti. Misukka on kyllä siinä mielessä paras kissa ikina, että se tykkää kaikista mun ostamista kissanpedeistä, joista kukaan muu ei välitä yhtään :)

Ja sitten vähän vähemmän kiva makoilupaikka. Hiekkis! joo, puhtaaseen hiekkaan on kiva mennä pötkötteleen ja kieriskelemään. -hoitotäti on eri mieltä.

Misukka <3 Ihana pieni kissa. Edelleenkin ihmettelen miten sujuvasti Misukka sopeutui asumaan meillä. Ehkäpä asiaa auttoi kun olin käynyt siellä vanhassa kodissa Misukkaa ruokkimassa monta päivää, sekä vein meiltä kotoa haisteltavaksi viltin vanhaan kotiin ja sitten muuton yhteydessä tuotiin vanhasta kotoa tutulle haiseva peitto mukana. Enpä tiiä, tai sitten Misukka on vain meidän kissa ;) arvaatte varmaan mitä mietin...

Joulun ajaksi joudumme tekemään erikoisjärjestelyjä, sillä hoitolan henkilökunta lähtee jouluksi Englantiin. Huomenna lähdetään reissuun ja ollaan 10 päivää pois kotoa. Ihana päästä jälleen käymään anoppilassa. Tänne blogiin tulee sitten varmaan jokunen kuva alpakkafarmilta, olisi tarkoitus ainakin parina päivänä mennä huhkimaan farmille. Sinne onkin tullut vuodessa liuta uusia eläimiä joten todella jännää päästä katsomaan miltä vanha "työpaikka" näyttää nykyään. Oliskohan siellä mulle töitä? 

Mutta takaisin kissoihin. Misu lähtee tänään hoitoon hyvän ystäväni Tanjan luo. Haluaako joku veikata ehtiikö tuossa 15min matkalla Misu kakata boxiin? Mä veikkaan että kyllä. Misukka jää tänne meille. Pohdittiin pitkään kannattaako Misukka viedä hoitoon vai antaa olla täällä kotona. Ja koska nuo uudet paikat niin kovasti jännää niin ajateltiin että parempi jäädä kotiin. Misukkaa käy ruokkimassa ja viihdyttämässä naapurin rouva (jonka kautta Misukka meille tuli), Rekkujen kotihoitaja Anu-Leena sekä meidän alapuolella asuva talkkari :D Melkoinen porukka, mutta piti vähän säätää kaikkien reissujen takia. Misukka onneksi on kovin ihmisrakas joten vieraat ihmiset ei tätä pientä kissaa pelota. Misua ei voi jättää kaveriksi, sillä se imuroisi kaiken ruuan kupista samantien. Rohmu. 

Tämmöisellä säädöllä mennään, mutta eiköhän kaikki mene hyvin. Tammikuussa sitten aletaan miettimään, josko meille uusi hoitolainen tulis (Misukan lisäksi). 

Pitää vielä hehkuttaa täälläkin, eilen kotiin lähti Rekuilla 2½ vuotta hoidossa ollut Paukku kissa! Pitkän odottelun jälkeen Paukku pääsi aivan täydelliseen kotiin, jossa nimenomaan haluttiin antaa koti kissalle jolle on ollut hankala kotia löytää. Paukkuhan on tottunut ihmisseuraan vähän hitaamman puoleisesti, mutta nykyään on jo ihan kohtuu seurallinen ja siis ihan valmis uuteen kotiin.