Touhua ja lepoa

Unski lepää, koska on tullut vähän puuhattua.

ps. tuhot raapimapuussa on Misun tekosia.

Leikki maistuu

Vaikka Unski ei vieläkään ihan hirveästi meitä ihmisiä fanita, niin onneksi tämä poika on niin kova leikkimään, että sen varjolla Unskiin kanssa pääsee paremmin juttuun. Kissoille tuntuu erillaiset narulelut olevan mieleisiä eikä Unski ole poikkaus, vaan narun perässä voidaan juosta vaikka kuinka kauan. Tässä tälläinen mega pitkä kuvasarja yhdeltä leikkikerralta. Välillä kuvat on vähän epätarkkoja ja otettu mistä sattuu, toisella kädellä kun heiluttaa lelua ja toisella koittaa järkkärillä kuvata niin lopputulos on sitten tätä :D

Kohta 3kk hoidossa

Eikö mulle kukkaan halua kotia antaa?

Voe mahotonta, miten voi olla että Unski on ollut meillä hoidossa jo melkein kolme kuukautta? 

Unski on kyllä mainio pakkaus, iloinen touhottaja josta kuulee ja näkee milloin pikku herra on miettii kepposia. Kuuluu semmonen taukoamaton "Prrr prrr prrr" ja Unski vaeltelee pitkin asuntoa etsien mitä pientä puuhaa keksisi. Yleensä löytyy joku mukava lelu jonka kanssa touhuta, tai sitten alkaa painimatsit Misun kanssa. Nämä meidän tytöt ovat vaan kyllä vähän liian rauhallisia Unskin mielestä. Tarttis jonkun reippaamman kaverin jonka kanssa sais oikein kunnolla pistää painiksi, nämä tytöt on liian neitejä. 

Puuhailun lisäksi Unski on osoittautunut mahdottoman uteliaaksi kaveriksi. Ihan sama mitä kotona tapahtuu niin Unski tulee johonkin lähistölle seuraamaan. Silleen ihan vaivihkaa vaan. Ettei vaan hoitohenkilökunta sais sellaista kuvaa, että niiden touhut Unkia kiinnostaisi :) myös nokosia on kiva ottaa lähellä, huomaamattomasti hiipien ettei vaan kukaan tajua että tässähän minä olen ihan vieressä. Sitten kun sattuu huomaamaan että no siinähän se Unksi on, niin Unski ottaa naamalleen hämmästyneen ilmeen, ihan kun muka ei tajuaisi että oli tälläytynyt jonkun ihmisen lähistölle, eikä kissan. 

Eihän sitä ihan helpolla voi myöntää, että on noi ihmisetkin ihan kivoja oikeastaan.

Videotervehdys Unskilta

Unski tässä moi! 

Mitä kuuluu Unskille?

Hyvää kuuluu :) Unski on kotiutunut meille erittäin hyvin. Pikkukissa sulatti vanhojen kissaneitien sydämet aika nopsaan (tästä juttua lisää toisessa kirjoituksessa) ja asettui taloksi. Virtaa riittää ja Unski onkin kivasti tuonut säpinää meidän laiskan pulskeiden neitien elämään. 

Unskin puuhia on hauska seurailla, mitä ikinä se tekekään se tehdään vauhdilla ja iloiselle mielellä. Häntä vain viuhuu kun Unski porhaltaa lelujen (tai Misun) perässä pitkin asuntoa. Unski ei ole vieläkään täysin vakuuttunut siitä ollaanko me ihmiset hyvä juttu. Selvästi pieni poika on lämmennyt hoitokodin henkilökuntaakin kohtaan, mutta vielä ei olle ihan täysin päästy suosioon. Unski mieluusti nukkuu päikkäreitä minun kanssani, yleensä Misukan vieressä minun jaloissa, mutta ei tule kuitenkaan kosketusetäisyydelle. Sillä myös on selkeät ajat päivästä milloin herra on suopeampi ihmisten lähestysmisyrityksille. 1. Ruoka-aikana, jostain syystä Unski antaa silittää itseään silloin kun se syö. 2. Kun nukuttaa, silloin Unski ei jaksa vaivautua siirtymään pois silityksien alta 3. Kun halaillaan Misun tai Misukan kans. Unski saattaa jopa innostua kehräämään silloin kun sitä silittää sen olessa turvallisesti Misun tai Misukan kyljessä kiinni. Ihmiset on siis todettu vähän mukaviksi, mutta vielä ei olla lopullistä tuomiota annettu :) 

Minä uskon kyllä vakaasti, että Unski vielä hyväksyy meidät ihmisetkin hyviksi tyypeiksi. Harjoituksia pitää vielä vain jatkaa. Unski on kuitenkin sen verran reipastunut jo, että se voisi muuttaa uuteen kotiinkin jossa sitten jatkettaisiin Unskin ihmisiin totuttelua. Homma ei sinänsä vaikeaa ole, vaatiin vain toistoja. Itse saatan vain istua tai seistä Unskin lähellä, ilman että kiinnitän siihen mitään huomiota. Toisella kertaa rapsutellaan rauhallisesti, tai leikitän Unskin ihan lähelläni, mutta en yritäkkään koskea. Herkkujen tarjoaminen kädestä on tietysti myös Unskin mieleen, joten sitäkin harrastetaan useasti. Välissä sitten nappaan Unskin syliin jossa pidän vain sen verran aikaa, että Unski rentoutuu. Ei mitään rakettitiedettä siis, mutta vaatii sitä että näitä kaikkia tehdään useasti päivässä. 

Unskin veli Ukko on jo ihmisiin tykästynyt, vaikka olikin ihan samanlainen ujo piimä kuin Unski ja Ukolle on kotiehdokaskin löytynyt, joten me Unskin kanssa uskotaan, että kyllä Unskillekkin varmasti löytyy kiva koti vielä.

Unski reipastuu

 Untamo on päässyt jo eristyksestä pois seurustelemaan Misu ja Misukan kanssa. Voi sitä onnea. Tämä pieni poikahan rakastaa toisia kissoja yli kaiken joten ei ollut riemulla rajaa kun pääsi vapaasti toisten kanssa hengailemaan. Misukka ei aluksi ollut uudesta kaverista yhtään innoissaan, vaan sähisi seinillekkin jopa. Mutta kukapa kauaa jaksaa olla hapan naama :) Untamon vilkkaus Misukaa hieman pelottaa, mutta Misukka on jo ymmärtänyt että kun pysyy meidän lähettyvillä niin Untamo ei välttämättä tule ihan iholle silloin. 

Untamo on alkanut reipastumaan meidänkin kanssa hyvää vauhtia. Unskihan on muuten tosi reipas ja ihana mutta käsi sitä pelottaa kovasti. On tahtonut lähteä karkuun heti kun sitä koettaa koskea. Tätä ollaan nyt harjoiteltu kovasti ja edistystä on tapahtunut. 

 Tässäpä vielä kuvasarjaa Untamon ja Misun ensimmäisistä tapaamisista.