Misukka ja eläinlääkärillä käynti

Kuvasarja ei liity mitenkään eläinlääkärillä käyntiin :)

Meidän Misukka ei ole mikään iloinen eläinlääkärissä kävijä. Kaukana minun vanhasta Pippuri-kissasta joka oli maailman kiltein eläinlääkärin vieras. Misukkaa kun kaikki oudot asiat niin pelottaa ja tulisen luonteen vuoksi sitten pelko ilmeneekin agressiivisuutena. Tämäkään visiitti ei ollut poikkeus vaan Misukka oli niin äkäinen, että edes perustarkastusta ei voitu tehdä ilman Misukan rauhottamista.  Laitoin olkapäihin asti ulottuvat kinttaat käteen että sain pidettyä Misukaan sen verren paikoillaan että rauhoite saatiin pistettyä kankkuun.

Nyt kun Misukka on minun kissa niin halusin, että sille tehtiin perusteellinen terveystutkimus jotta saadaan kuva siitä onko pinnan alla piileviä sairauksia. Misukallahan on outoja oireita ollut, lihasheikkoutta, tasapaino vaikeuksia ja sekavuutta. Nuo oireet on meillä ollessaan jo vähän vähentyneet, mutta ei kokoaan. Lisäksi halusin tietää ulottuiko hänän syntymävika takajalkoihinkin asti. Silmätkin piti tutkia sillä mahdoton silmien vuotaminen on jatkuvaa.

Misusta otettiin röntgen jostä nähtiin että kaikki jaloissa on kunnossa. Vain häntä on kummallisen vääntynyt. Hyvä juttu. Kilpirauhanenkin ultrattiin ja kaikki oli kunnossa. Silmissä ei ole tulehdusta vaan mahdollisesti kyynelkanavat on tukossa tai sitten silmät vaan vuotaa niin reilusti että kanavissa ei tila riitä. Kosmeettinen haitta. 

Verikokeista sitten selvisi miksi Misukka horjuu ja on niin huono kuntoinen lihaksistaa. Verestä paljastui aikamoinen kaliumin puute. Koska tila oli vähän meillä ollessa parantunut, niin eläinlääkäri epäili että nykyinen parempi ruokavalio on auttanut jo vähän, mutta koska puutostila on niin paha niin Misukka joutuu loppuelämänsä syömään kalium lisää kaksi kertaa päivässä. Minua tämä tietenkin hirvitti sillä Misukka ei todellakaan suostu syömään lääkkeitä. Onneksi ratkaisu keksittiin, liotan kalium jauheen tilkaaan lämmitettyä kermaa ja sen Misukka suostuu juomaan hyvällä mielellä. Lääke menee siis alas ilman suurempaa draamaa. 

Jo lyhyessä ajassa näkyi että kaliumista oli Misukalle paljon apua. Lihaskunto on selvästi parantunut ja askel on vakaampi. Sängyllekkin Misukka pääse jo yhdellä hypyllä, enää ei tarvitse yrittää useampaa kertaa hyppyä :D Muutenkin Misukka vaikuttaa iloisemmalta ja innostuu useammin leikkimään. Yleensä Misun kanssa rallia, mutta harvoin myös itsekkeen leluja pyörittelee <3

Misu oli myös eläinlääkärissä ja painosta saatiin kyllä pyyhkeitä aikalailla. Misu on meillä ollessaan lihonut kilon! Nyt saa emäntä kyllä hävetä silmät päästä sillä jo ennestään pullero kissa on nykyään ihan hirmuinen läski, ja pelättiinkin jo että onko ylipaino aiheuttanut diapeteksen. Ei onneksi, mutta nyt on Misu joutunut harmikseen laikarille ja sekös pikkukissaa harmittaa. Ei auta kuitenkaan, ylipaino on hirmuinen terveysriski kissalle. 

Hoitolassa on hiljaista

Talvella ollaan tässä hoitolassa oltu aika horroksessa. Misu ja Misukka kyllä vipeltää minkä kerkeää, mutta hoitotäti on ollut aika hyytyneenä (ei kuitenkaan kissoihin). Lisäksi mietinnässä on ollut tuo Misukan kohtalo, se kun ei ole ollut mikään helposti kotiutettava kissa. Kaikki Misukan vaivat, hankaluudet ja omituisuudet kuitenkin johti siihen, että tehtiin päätös ettei Misukalle haeta enää kotia. Misukalla kuitenkin on mukavia elinvuosia edessä monia Misun kaverina, sillä Misukka siirtyi hoitotädin omistukseen toissa viikolla. Se kyllä sitten tarkoittaa sitä että hoitalan kissakiintiö on täynnä, niin kauan kun asutaan tässä postimerkin kokoisessa asunnossa niin meille ei hoitolaisia tule muuta kuin korkeintaan hätämajoitukseen. Tämä vähän hoitotätiä surettaa, sillä kissoille kotihoitopaikkoja kuumeisesti kaivataan. Perheen muut jäsenet oli kuitenkin sitä mieltä, että eristyssavotta on liian raskas pienessä asunnossa, joten täytyi antaa periksi. Misustakin huomasi tuossa tammikuussa, että sekään ei tykännyt kun lempparipaikka makuuhuone oli ollut pitkään suljettu. Nyt sitten jäädään ihmettelemaan milloin päästään asumaan isompaan asuntoon, sitä odotellessa jatkan Rekkujen toiminnassa aktiivisesti mukana muilla tavoin. Tänne blogiin taidan sitten kirjoitella juttuja Misusta ja Misukasta, sekä tietenkin esitellä kotia etsiviä kissoja joita käyn kuvailemassa Rekkujen kotihoitajien luona. 

Hiljainen kehrääjä

Monesti olen ihmetellyt sitä että Misukka ei juurikaan koskaan kehrää. Ihan muutaman kerran kun on ollut oikein hyvät rapsutukset Misukka saattaa vienon hennolla äännellä kehrätä. Hoitotäti tästä tietenkin jo vähän itteään on syytellyt, että Misukka ei tykkää hoitotädistä. Viis siitä että Misukka seuraa koko ajan kun hai laivaa ja tunkee syliin ja nukkuu jaloissa, mutta kun ei kehrää niin sehän tarkoittaa ettei tykkää. Eikös niin? :D Mutta onneksi nyt lamppu syttyi hoitotädillä (vahingossa). Kävi nimittäin niin, että tässä kerran Misukka istui taas sylissä ja tätsy alkoi pyyhkimään Misukan silmiä (jotka vaan vuotaa ja vuotaa). Niin siinäpä kun nätisti toisella kädellä päästä pitelin kun pyyhin niin tunsin kädessä kehräyksen. Ääntä ei kuulunut, mutta kurkusta selvästi kehräys tuntui. Oi onnea! Misukka on mykkä kehrääja ja tykkääkin hoitotädistä. 

Silmät Misukkaa antaa putsata nätisti, kunhan ensin hänelle esittelee paperilapun. Sitä pitää näyttää "katso Misukka, tässä on taas paperia. Pyyhitäänpä silmät" sitten voidaan pyhkästä ilman suurempaa draamaa. Mutta ylläripyyhkäsyä ei voi tehdä, siitä Misukka ei tykkää vaan säikähtää. Hän on niin herkkä. Viikolla tapahtunut kynsienleikkaus ei sujunut yhtä rennoissa merkeissä. Sain taas Sandyn kaveriksi auttamaan. Ensin koitettiin leikata kynsi kerrallaan ja namusia tarjota välillä, mutta siitä Misukka ei tykännyt. Ei auttanut muu kun kääriä pyyhkeisiin ja pistää pääkin vielä piiloon. Tiukka ote niskasta ja yksi tassu kerrallaan ulos pyyhekääreestä. Misukka kiroili ja sylki koko operaation ajan, mutta onnesksi saatiin leikattua nopsaan kynnet ja Misukkakaan ei kauaa jaksanut olla vihainen. Heti kun pääsi pyyhkeistä maistui jo namuset ja vaikka vähän varuillaan olikin niin jäi meidän kans soffalle istumaan (siksi aikaa kun namusia tarjottiin).  Kerrassaan mainio kisuli, pienistä painista huolimatta. 

Kissanpäiviä Misukan tapaan

 

Kylläpä tämä aika hurahtaa. Misukka kuuluu jo niin kalustoon, ettei siitä osaa enää mitään raportoidakkaan :) Tuleeko kellekkään yllärinä kun kerron että ehkä joka toinen päivä kysyn siipalta voidaanko ottaa Misukka meidän omaksi kissaksi?

Nyt tässä vähän aikaa sitten kuitenkin kävi tälläinen merkittävä tapaus, että Misukka meni tutustumaan kiipeilypuuhun. Eihän sitä kovin korkialle uskalla mennä, mutta tässä puolessa välissä käytiin tutustumassa. Misukka ei siis tätä ennen ole osoittanut mitään kiinnostusta koko puuta kohtaan, lähinnä on vaikuttannut ettei se edes käsitä mikä koko härveli on ja mitä sillä vois tehdä. No, mutta nyt joku höyrähdys kävi ja Misukka kiipesi puuhun, oli siinä hetken, tuli pois ja ei ole mennyt toiste :D Tais olla tylsä paikka. 

Misukan uusi vuosi

Hoitotäti on potenut someväsymystä hieman, joten jutut on olleen vähissä, mutta se on vain hoitotädin ongelma. Misukka voi oikein hyvin ja sama reipas kissa kun ennenkin.

Joululoma sujui kissojen kannalta hyvin, kaikilla oli kivaa. Minä ja Misun hoitoväki sen sijaan saatiin hieman "kärsiä". Minä olin koko loman elämäni flunssassa ja sängynpohjalla, Misun sijaishoitajat saivat kärsiä nälkäisen kissan aikaisista herätyksistä ja loputtomasta huomionkipeydestä. Hoo.... tätä menoa meillä ei ole enää hoitopaikkoja Misulle tarjolla yhtään. 

Kotona sen sijaan Misukka nautti hoitajien huomiosta täysin. Ja olikin ihan ihmeissään kun me kovalla ryminällä ja touhulla saavuttiin kotiin rikkomaan Misukan joulurauha. Ensin kannettiin karmit kaulassa matkalaukut sisään sitten kovalla ryminällä taas ulos ja takaisin Misun kanssa. Misukan pyöreät silmät oli ihmetyksetä extra pyöreät. Äkkiä hämmennys haihtui ja vanhan leikkikaverin kans pistettiin ralliksi. Sylikin löytyi ja vanha nukkumapaikka hoitotädin jaloissa. 

Meillä Misukan kanssa arki sujuu mukavasti. Misukan silmät vielä vuotaa, muttei niin paljoa. Ja "portaita" olen rakennellut että on helpompi hyppiä ikkunalaudalle yms. Edelleenkin sänkyyn hyppäämistä pitää joskus kokeilla pari kertaa ennen kun hyppy sujuu. Ei ne jalat taida ihan kunnossa olla. Misu ja Misukka on tosi hyvät kaverit, yhteiset rallit juostaa aamuin illoin ja Misukka hoitaa Misua hellällä pesulla päivittäin. Ihan vierekkäin ei nukuta, mutta silleen kuitenkin että ollaan melkein tassuetäisyydellä :D 

Ainoa "kriisi" koettiin kynsienleikkuun kanssa. Misukan kynnet kasvaa tosi nopeaa ja jostain syystä sen "peukkujen" kynnet on aina esillä niin pitkinä kynnet tarttuu joka paikkaa, eli ne on pakko leikata. Misukka ei kuitenkaan ole tottunut kynsien leikkuuseen, joten se pelottaa ihan mahdottomasti. Olen koittanut leikata kynsiä yksi kerralla ja pari sainkin leikattua, kunnes Misukkaa niin kovasti pelotti että rimpuilleessaa raapas minua kaulasta (ehdin kääntää pään niin ei ihan poskea raapinut). Ei ollut mikään hyökkäys, vaan ennemmin vain huitoi tassuillaan. Niin me sitten päätettiin, että pyydetään toinen Rekkuhoitaja kaveriksi kynsien leikkuuseen ja niin saatiinkin Misukan kynnet leikattua. Ei sekään helppo homma ollut, vaan Misukka sähisi ja rimpuili ihan tosissaan. Tassut ja pää piti pistää pyyhkeen sisään ettei hoitohenkilökunta saa kynsiä tai hampaita käsiinsä. Aika villiä hommaa, kaverina ollut Sandy on onneksi niin kova mimmi että äksy kissa ei häntä hirvittänyt vaan sai pidettyä Misukan tiukasti sylissä jotta minä arkajalka sain ne kynnet leikattua. Kun kynnet oli leikattu niin annettiin Misukan vielä siinä sylissä hetki rauhoittua ja sitten syötettiin herkkuja jotka onneksi maistui ja Misukka olikin sitten lopussa ihan rauhoittunut. Onneksi, sillä kuukauden päästä on edessä sama show. Vaikka Misukka noin reagoikin niin kyse oli pelosta, eikä agressiivisuudesta. Toivotaan että pikku hiljaa se tottuisi käsittelyyn ja kynsien leikkuuseen (ja lääkkeiden antoon). 

Mutta kaikesta huolimatta, Misukka on kyllä niin rakastava pieni kissa. 

Joululoma lähestyy

Monen viikon jälkeen Misukka on vihdoin löytänyt kiipeilypuun, mutta tämän korkeammalle ei vielä uskalleta mennä.

Misukka ja kissapeti. Misukka on kyllä siinä mielessä paras kissa ikina, että se tykkää kaikista mun ostamista kissanpedeistä, joista kukaan muu ei välitä yhtään :)

Ja sitten vähän vähemmän kiva makoilupaikka. Hiekkis! joo, puhtaaseen hiekkaan on kiva mennä pötkötteleen ja kieriskelemään. -hoitotäti on eri mieltä.

Misukka <3 Ihana pieni kissa. Edelleenkin ihmettelen miten sujuvasti Misukka sopeutui asumaan meillä. Ehkäpä asiaa auttoi kun olin käynyt siellä vanhassa kodissa Misukkaa ruokkimassa monta päivää, sekä vein meiltä kotoa haisteltavaksi viltin vanhaan kotiin ja sitten muuton yhteydessä tuotiin vanhasta kotoa tutulle haiseva peitto mukana. Enpä tiiä, tai sitten Misukka on vain meidän kissa ;) arvaatte varmaan mitä mietin...

Joulun ajaksi joudumme tekemään erikoisjärjestelyjä, sillä hoitolan henkilökunta lähtee jouluksi Englantiin. Huomenna lähdetään reissuun ja ollaan 10 päivää pois kotoa. Ihana päästä jälleen käymään anoppilassa. Tänne blogiin tulee sitten varmaan jokunen kuva alpakkafarmilta, olisi tarkoitus ainakin parina päivänä mennä huhkimaan farmille. Sinne onkin tullut vuodessa liuta uusia eläimiä joten todella jännää päästä katsomaan miltä vanha "työpaikka" näyttää nykyään. Oliskohan siellä mulle töitä? 

Mutta takaisin kissoihin. Misu lähtee tänään hoitoon hyvän ystäväni Tanjan luo. Haluaako joku veikata ehtiikö tuossa 15min matkalla Misu kakata boxiin? Mä veikkaan että kyllä. Misukka jää tänne meille. Pohdittiin pitkään kannattaako Misukka viedä hoitoon vai antaa olla täällä kotona. Ja koska nuo uudet paikat niin kovasti jännää niin ajateltiin että parempi jäädä kotiin. Misukkaa käy ruokkimassa ja viihdyttämässä naapurin rouva (jonka kautta Misukka meille tuli), Rekkujen kotihoitaja Anu-Leena sekä meidän alapuolella asuva talkkari :D Melkoinen porukka, mutta piti vähän säätää kaikkien reissujen takia. Misukka onneksi on kovin ihmisrakas joten vieraat ihmiset ei tätä pientä kissaa pelota. Misua ei voi jättää kaveriksi, sillä se imuroisi kaiken ruuan kupista samantien. Rohmu. 

Tämmöisellä säädöllä mennään, mutta eiköhän kaikki mene hyvin. Tammikuussa sitten aletaan miettimään, josko meille uusi hoitolainen tulis (Misukan lisäksi). 

Pitää vielä hehkuttaa täälläkin, eilen kotiin lähti Rekuilla 2½ vuotta hoidossa ollut Paukku kissa! Pitkän odottelun jälkeen Paukku pääsi aivan täydelliseen kotiin, jossa nimenomaan haluttiin antaa koti kissalle jolle on ollut hankala kotia löytää. Paukkuhan on tottunut ihmisseuraan vähän hitaamman puoleisesti, mutta nykyään on jo ihan kohtuu seurallinen ja siis ihan valmis uuteen kotiin. 

Hoitolassa on rauhallista

Täällä me kaikki, sulassa sovussa, ollaan löydetty mukava yhteinen elämänrytmi. Sekä Misu että Misukka on hyviä kavereita keskenään. Yhdessä touhottavat päivittäin, mutta ei nyt koko aikaa jaksa. Misu tuntuu olevan oikein tyytyväinen uuteen kamuun, tasapaino on löytynyt. Ainoa asia mikä vieläkin vähän kanittaa on tuo Misun laihkari. Misukka tykkäisi syödä pari palaa pitkin päivää, mutta eihän mitään voi jättää esille kun imuri-Misu imasee kitusiin kaikki ruuat mitä näkee. Vaikka kuinka koittaa pitää silmällä, niin aina se onnistuu jotain ylimääräistä suuhunsa saamaan. Mutta ei pidä lannistua. 

Misukka minua aluksi vähän huolestutti kun ne silmät vuoti niin (ja vuotaa vieläkin) ja kun välillä tuntui että Misukalla ei jaloissa ole voimaa. Hännässähän on syntymävika niin minua super-panikoijaa heti pelotti että sillä on jaloissakin vikaa. Mutta eläinlääkäri minua jo ehti lohduttaa, että taitaa Misukkaa vaivata liikunnan puute ja pakko myöntää että näinhän se olikin. Nyt kun ovat Misun kanssa säännöllisesti ottaneet sportteja niin hataruus jaloista alkaa häviämään. Hyvä Misukka!

Öisin jalkoissa on tunkoa kun parhaimmilllaan molemmat kissat nukkuu minun jalkojen välissä :D Misukka tosiaan odottelee kiltisti että herään ennen kun nousee ylös. Koitan epätoivoisesti olla opettamatta näille kissoille sitä että saavat möykkäämällä mut ylös (kuten Pippuri-vainaa teki): Hyvin on tähän mennessä mennyt. 

Ihan siis tavallista eloa täällä. Ehkäpä meille joulun jälkeen tulee säpinää jos vaikk toinen hoitolainen tulis. Saapa nähdä, kotona on vähän erimielisyyttä hoitolaisten määrästä mutta katsotaan ;)

Hyvää huomenta, ei ole vielä aika herätä. t. Misukka

Eihän nää kuvat ole oikeasti otettu nyt aamulla, vaan päikkäreiden aikaan pari päivää sitten. Kaikki kissanomistajat tietää, että sellaisia hetkiä ei ole, että olisi itse aamulla ylhäälä ja kissa vielä nukkuisi täyttä häkää :D Täällä meilläkin on täys touhu jo menossa. Aamupala on syöty ja nyt leikitään. Harmi kun on näin pimeää niin ei saa kuvia Misukan leikeistä. Kilinä vaan kuuluu kun lelu saa kyytiä, Misukka ei kovin paljoa leiki itsekseen, mutta Misun kans otetaan spurtit pari kertaa päivässä ja huiskaleluilla saa Misukan hyvin liikkeelle. Tämmöisä aamukuulumisia täältä, hoitaja lähtee kohta puolin Felinaa kohti. On taas Rekkujen hoitopäivä edessä.

Ihana lampaantalja

Oltiin pari viikkoa sitten pitämässä kahvipöytää Heiluvan Hännän synttäreillä ja samalla kuuntelin luennon kissan virikkeistämisestä. Pakko myöntää, että teki mieli pistää pää piiloon häpestä sillä ihan liian monesti meidän Misu ja hoitolaiset saavat keksiä itsekseen puuhansa. Leluja on kyllä vaikka minkälaisia tarjolla ja yhdessä leikitään huiskilla, mutta siihenpä se sitten jääkin. Kissa kun ei ole oikeasti sellainen eläin jolle on normaalia vain syödä ja nukkua. Pisto sydämessä oli niin suuri, että ilmoittauduin heti luennolle oppimaan enemmän kissankoulutuksesta ja varasin ajan minulle ja Misulle Heiluvaan häntään aloittelemaan yhteisiä puuhia. 

Luennosta ja Misun kanssa opiskelusta kuulette lisää myöhemmin. Aina ei tarvitse alkaa harjoittelemaan kissa agilityä vaan omaa kissaa voi virikkeistää muutenkin, yksi aika helppo tapa on tuoda kissalle uutta haisteltavaa. Ulkona olessa voi keräillä keppejä, käpyjä, kiviä yms ja tuoda niitä sisälle kissalle tutkittavaksi. Mä onnistuin saamaan käsiini tälläisen hienon lampaantaljan joka oli ihan älytön hitti Misun ja Misukan mielestä. Taljan päälle oli tunkoa ja sitä haisteltiin aivan innoissaan pitkän aikaa. Taljan päällä piti kieriä ja siinä oli mukavan pehmoista kölliä kun oli ensin haisteltu tarpeeksi. En pidä taljaa esillä koko aikaa, joten aina kun sen tuohon lattialle laitan niin kisut ryntää sitä tutkailemaan :D 

Toinen helppotapa luoda kissalle puuhaa on laittaa ruoka sellaiseen paikkaan mistä kissa joutuu näkemään vaivaa sen etsimiseen. Eläinkaupat ja Zooplus (muistakaa mennä Zooplussaan Rekku Rescuen sivujen kautta niin ostoksenne kerryttää Rekuille lahjoituksia) myyvät erillaisia aktivointilautoja, mutta ei ole aina pakko ostaa jotain vekotinta vaan esim. tyhjä kanamunarasia kelpaa oikein hyvin. 

Tämmöisissä aktiivisisa mietteissä ollaan heti maanantai aamuna :) huomenna onkin sitten jännä ilta edessä Misun kanssa kun mennään tutustumaan Heiluvaan Häntään. Tavoitteena on saada Misulle enemmän elämään mielenkiintoista puuhaa ja päästä eroon koppajännityksestä (kakka kopassa ei ole kiva juttu). Tämän lisäksi toivon, että löydämme konsteja miten auttaa Misukkaa pääsemään eroon säikähtelystä ja helpottaa kynsienleikkuu operaatiota. Mutta katsotaan, kunhan edes saatais vähän pienen kissanelämään iloa niin sekin olisi jo mahtava saavutus. 

Misukan tarina

Misukka vanhanssa kodissaan

Tässäpä nyt vihdon ja viimein kertomus Misukasta. On tullut lykättyä tämän kirjoitusta, ihan vaan siitä syystä että pelkästä ajatuskin Misukan taustasta pistää vollottamaan. Mutta koitetaan nyt kuitenkin...

Tarina alkaa siitä kun viime kesänä ulkoilutin omaa kissaani Misua ja minua lähestyi naapurini, aivan ihana rouva joka oli myöskin melkoinen kissafani. Hänen kanssaan juteltiin kissoista ja muustakin, jossain vaiheessa kerroin että minulla oli kodittomia hoitokissoja ja että kuulun Rekku rescueen. Naapurin rouva sitten yhdellä kertaa kun taas nähtiin kertoi minulle omasta vapaaehtoistyöstään vanhustenparissa. Hän oli jo monen monen vuoden ajan käynyt erään vanhan mummon luona vierailulla ja tällä mummolla oli ihana kissa nimeltään Misukka. Naapurini oli vähän huolissaan sekä  mummosta että kissasta, koska mummolla oli jo ikää 90-vuotta ja kunto oli alkanut heikentyä. Huolenaiheena oli myös Misukka, mitä kissalle tapahtuu jos mummo joutuu sairaalaan tai nukkuu pois. Kerroin hänelle, että meidän yhdistys kyllä auttaa tälläisissäkin tapauksissa ja että kun aika tulee niin ottaa minuun yhteyttä. 

Ja niinhän siinä kävi että jokunen viikko sitten naapurini soitti että nyt on mummo joutunut sairaalaan ja ei kuulemma enää kotiin sieltä pääse, Misukka oli yksi kotona ja sitä käytiin siellä ruokkimassa. Mummoa tietysti kovasti huoletti että miten Misukan käy. Minä aloin järjestelemään Misukan siirtyä yhdistykselle ja lähdettiinkin heti Misukan luo katsomaan millainen kisuli onkaan. 

Voi hyvänen aina Misukkaa. Kyllähän se ensisilmäyksellä on aika vinhan näköinen kissa, lyhyt paksu häntä ja silmät suuret ku lautaset. Mutta niin kultainen ja hellyyden kipeä. Ensi tapaaminen oli kyllä oikea "Pippuri-hetki", kun tulimme asuntoon niin Misukka juoksi kaukaa suoraan syliin, ihan niin kuin minun vanha kissa Pipuri olessaan pentu. Misukka oli aivan ikionnellinen saadessaan seuraa, me aloitettiin samantien matokuuri joka oli aikamoinen järkytys Misukalle, mutta onneksi siitäkin selvittiin ja hyvillä mielin Misukka istui sylissä jälkeen päin. Sen jälkeen aloin käymään Misukkaa katsomassa pari kertaa päivässä kunnes saatiin paperiasiat kuntoon. Misukan kanssa kovasti huoletti millainen kissan terveydentila oli, koska yhdistyksellä ei tällä hetkellä ole varoja maksaa kalliita kuluja, mutta onneksi eläinlääkärin tarkastuksessa ei tullut esiin mitään suurta ongelmaa. Hampaat oli tosi hyvässä kunnossa, silmätipat aloitettiin kun ne isot simmut koko ajan vuosi. Hännässä ja mahdollisesti myös takajaloissa on syntymävika, siksi häntä on lyhyt ja mutkalla. Terveys siis ok, mutta sitten vielä huolehdittiin sitä miten Misukka sopeutuu uuteen paikkaan. Tätä päästiin kokeilemaan kun Misukka muutti meille hoitoon. 

Tällä välin Misukan omistajan kunto oli huonontunut niin, että elinaikaa ei enää ollut kuin muutamia päiviä jäljellä. Mummolle ehdittiin kuitenkin vielä kertoa, että Misukka on päässyt nyt hoitoon ja sille etsitään uusi hyvä koti. Muuhun puheeseen mummo ei enää oikein reagoinut mitenkään, mutta tämän kun kuuli niin päästi syvän huokauksen. Hänen viimeinen toiveensa oli ollut että hänen arkkuun laitetaan mukaan Misukan kuva. 

Misukka sopeutui meille yllättävän nopeaa, alkoi pikkuhiljaa syömään paremmin (ensimmäiset päivät meni ihan Nutriplus geelin ja namusten avulla). Leikkikin maistui huiskan kanssa. Oven takana asustavat Misu ja Cora kiinnosti kovasti ja aina pian kumpikin porukka alkoi tekemään kamikaze-syöksyjä toiselle puolelle ovea kun ovesta kuljin. Järkytys oli tietysti suuri kun nokan eteen tuli outo kissa, mutta yllättävän rauhallisesti kaikki tilanteen otti. Misuhan on kaikkien kissojen ystävä, samoin Cora (yli-innokas sellainen), joten vain Misukka vähän epävarmuuttaa sähisi. Misukka säikkyy helposti kaikkia ääniä ja liikettä, joten toisista huoneista kuuluvat äänet saivat Misukan vähän pelokkaaksi, siksi päätin antaa Misukan tutustua toisiin kissoihin ja asuntoon, vaikka Misukka ei ollutkaan saanut vielä tehosterokotetta. Yhteiselo sujui hyvin, Coran innokkaan lähetysmisyritykset saivat Misukan vähän hätääntymään, mutta pian tottui niihinkin. Sitten kun Cora lähti omaan kotiin niin Misukkakin on rentoutunut kokonaan ja he ovatkin hyvää pataa Misun kanssa. Yhdessä leikitään ja pikku hiljaa päikkäreitäkin otetaan aina vähän lähempänä toista :)

Misukan tarina on sydäntä särkevä, mutta onneksi uusi koti voidaan etsiä. Uuden kodin pitää olla rauhallinen, aikuiskoti jossa on paljon kokemusta kissoista, sillä Misukan kynsienleikkuu ja lääkkeiden anto on aikamoista taistelua. Silmien vuotaminen vaatii myöskin hoitoa ja ehkä eläinlääkärissä käyntiä jotta selvitetään kunnolla mistä vuotaminen johtuu. Se ei ole sairaus, vaan kosmeettinen haitta. Kyynelneste ei pääse kulkemaan kyynelkanavia pitkin joten se pursuaa silmistä ulos. Se pakko sanoa että sitä kyyneltä tulee paljon. Joka päivä putsaan silmän aluset ja silti ne on semmoisen ruskean mönjän peitossa koko ajan. Lisäksi Misukan takajalat on heikossa kunnossa, hyppääminen ei aina oikein onnistu, voi olla vanhaa ikää tai sitten ehkä syntymävika vähän jalkoja heikentää. Kipuja ei kuitenkaan ole. 

Misukka on todella ihana kissa ja on ollut suuri ilo auttaa Misukkaa löytämään uusi elämä. Naapurin rouvakin kertoi että kun Misukan oma mummo haudattiin viimeiseen lepoon niin mukana oli kehystetty kuva Misukasta.