Terkkuja Misulta ja Misukalta

Kaikenlaista on ehtinyt tapahtua joten on vaikea päättää mistä aloittaisi. Kerrotaan vaikka alkuun että Misukalle ja Misulle kuuluu hyvää. Neidit voivat hyvin ja ovat hyvää pataa keskenään ja meidän kanssa. Misu on sama leikkisä itsensä kun ennenkin, ruoka maistuu edelleenkin ihan liian hyvin ja senpä takia paino onkin noussut entisestään (tämä on tarinoiden ainoa huono juttu). Uusi dieetti on nyt sitten taas aloitettu. Misukka on vihdoin sulattanut talon herrankin sydämen (vaikka eihän sitä tietenkään myönnetä). Tovi siihen meni, mutta Misukka on kyllä niin periksiantamaton kaveri, että armoton väsytystaktiikka toi tuloksia. 

Mun pitää alkaa käymään läpi kaikkia kisuista napsittuja kuvia, jotta voin tehdä postauksia tiheämpään. Kissa ja kakkukuvien suma on sen verran valtava, että ei meinaa päästä käsiksi koko hommaan. Tässä kuitenkin kuvasarja laatikoiden ihanuudesta. Ikävä kyllä video toisen laatikon ihanuudesta ja M&M:n leikeistä oli niin huonosti valoittunut että eipä siitä saa kunnolla selkoa. 

Ihana laatikko, pakko kokeilla heti.

Miten niin mulla on vähän huonot jalat, näin komiasti koipi nousee.

Mitäs tuo kaveri tänne hiippailee? tää on mun loota. 

Älä yhtään yritä tunkea tänne.

Kato mua, osaan näin nätisti täällä olla.

Hetkinen! Toinen laatikko jonne Misu koittaa omia. 

Sen ymmärrän että tuo emäntä meitä kuvaa, mutta miks se kävi siirtämässä tohvelin ja lelut pois kuvasta? Ihan niin kuin täällä ei olis tavarat hujan hajan aina. 

Pakko tsekata tääkin loota, ennen Misua. 

Pois tieltä tuumailija.

Kato nyt Misu, hyvin tänne sopii. 

Mun loota :)

Mama muuttaa omaan kotiin

Uusi ihana koti odottaa Mamaa. Hoitotäti kaivaa taas nessut esiin :)

Mama on päässyt meillä ollessaan ihan kokonaan ujoudestaan eroon, on leikkisä ja hellyyden kipeä. Nyt on hyvä aika lähteä uuteen kotiin, sillä pian ei Mama meiltä pois enää pääsisi :) Kun tulin kotiin viikon reissusta viime lauantaina niin Mamasta kyllä näki että ikävä on ollut ja sen jälkeen on ollutkin erityisen hellyyden kipeä ja ystävällinen.  Ihanaa on ollut seurata Maman kehitysta ja hyvällä miellellä voi tyttösen uuteen kotiin antaa. 

Olen laittanut kameran kaapelin jonnekkin niin en pääse lataamaan uudempia kuvia Mamasta, tässä kuitenkin muutama vanhempi otos. Ruokapöydällä on kiva istua ja kiipeilypuussa maistuu unet. 

Mitä Mama tuumasi vauhdikkaasta vierailijasta

 

 

Nyt nämä minun tarinat laahaa kyllä aikalailla jälkijunassa. Kirjoittelen nyt vasta Smirren vierailusta, vaikka siitä on aikaa jo pari viikkoa. Mamastakin olisi paljon uutta kerrtottavaa, mutta hoidetaan ensin alta pois tämä tarina Smirrestä. 

Smirre oli siis meillä hoidossa useamman päivän. Hyvä tarkoitus oli pitää poika makuuhuoneessa ja Mama ja Misu olohuoneessa. Hyvin harvoinhan tuntemattomia kissoja voi samaan huoneeseen ihan kylmiltä laittaa, vaan aina suositellaan eristystä ensin. Smirren vierailun piti olla niin lyhyt, että en alunperin edes kuvitellut Smirren ja Maman ehtisivän tutustua ihan nokatusten. Smirre kuitenkin oli eri mieltä ja karkasi alta minuutissa makuuhuoneesta olohuoneen puolelle tyttöjä moikkaamaan. Misu vielä hulivilin muisti, joten niiden kohtaaminen sujui hyvin.

Mutta mitäs tuumasi Mama... 

...ei mitään :) Mamaa ei uusi kissa haitannut yhtään, vaan välit oli sopuisat samantien. Kesti kuitenkin useamman päivän ennen kun Mama innostuin Smirren kanssa leikkimään. Aluksi Mama suhtautui tähän villikko kolliin äidillisen kärsivällisesti,  Smirre koitti härnätä Mamaa, mutta Mammalla taisi olla niin hyvin muistissa vielä omat pennut joten ei Smirre saanut Mamaa eväänsä väräyttämään. Misun kanssa Smirre paini senkin edestä ja sitten ihan viimeisenä päivänä Mamakin liittyi leikkiin mukaan. 

Mukava oli nähdä Mama erillaisen kissan seurassa, ei saanut energinen Smirre Mamaan kovin paljoa vauhtia. Taittaa Mama olla niin rauhallinen luonne, eikä niin välitä toisista kissoista. 

Hyvin sujui Smirren vierailu, asunot hiljeni kummasti kun kauhukakara lähti kotiin. Mutta kummasti sitä elohiirä taas ikävä tuli, onneksi Smirren taitaa tulla meille uudestaa lokakuussa :D

Maman arkea

Iso muutos on tapahtunut siitä kun Mama meille tuli  hoitoon. Ujo tyttö on saanut rauhassa asettua aloilleen ja onkin reipastunut hienosti. Mama on rauhallinen luonne joka tykkää enemmän seurailla vierestä mitä muut puuhaa kuin että tunkisi pienen nenänsä joka asiaan mukaan. 

Mama ei juurikaan enää makuuhuoneessa oleskele, vaan olkkari on suosikki paikka. Meillä on ruokapöytä seinän vieressä, joten sieltä pöydän alta Mama löysi itselleen turvallisen paikan aluksi. Sinne tein pehmeä pedin josta oli mukava seurailla mitä ympärillä tapahtuu. Ruoka-aikaan Mama on aina ollut reippaana kupin luona pyörimässä, silloin ei ole ujostuttanut yhtään :D Nykyään Mama makoilee monissa paikoissa. Selvästikkin ottaa Misusta mallia, siellä missä Misu nukkuun niin pian on Mamakin kokeilemassa. Eivät kuitenkaan yhdessä ole samassa paikassa. Mama tykkää olla kiipeilypuussa, sohvalla ja tuolien päällä. Öisin nukkuu itsekseen olohuoneessa, mutta yksi aamu herätessäni odotteli sängyn vierellä ja selvästi ilostui kun huomasi että heräsin. Kiireesti juoksi olohuoneeseen sohvan päälle tepastelemaan ja odottelemaan että tulen silittämään. Mama tykkää silityksistä ihan mahdottomasti ja tuosta sohvasta on tullutkin meidän silittelypaikka. 

Maman kanssa ollaan myös harjoiteltu sylissä olemista. Mama joutui aluksi vähän paniikkiin, kun sen nosti syliin. Mutta sinnikäs harjoittelu on tuottanut tulosta. Minulla on tapana nostaa Mama syliin, antaa sen siinä olla ilman että puristan ja silittelen samalla, sitten kun rentoutuu niin lasken alas. Nykyään sujuu jo tosi hyvin, pitää vain olla tarkkana että Maman nostaa huolelliseti ja tukevasti ylös. 

Ihana tyttö tämä Mama on, en voi kylliksi kehua. Ujous on hävinnyt ja kissa on asettunut taloksi.

Jos minä vähän leikkisin...

Vähän piti alkaa pesulle kesken leikin.

Taisinpa unohtaa mainita, että Maman iäksi arvioitiin 3-vuotta. Mukava ikä ja Mamasta huomaakin että semmoista nuoruusiän touhotusta ei enää ole. Mama kuitenkin tykkää leikkiä, vaikkei nyt koko ajan viittikkään olla puuhastelemassa. Kaikki huiskat ja narut on aivan ihania ja niitä Mama ei voi vastustaa. Esimerkiksi minulla on tikkuun sidottu vanhan kengännauha (niinpä! ja se on kuulkaa joka kissan mielestä kaikista paras lelu :D) ja sitä narua kun lattialla heiluttelee niin Mama tulee heti katsomaan mikä on homman nimi ja liittyy jahtiin. Mamaa ja Misua on hauska seurata kun toinen on kun tankki joka jyrää ja Mama taas hieno neiti joka söpösti leikkii. Leikin avulla Maman saa houkuteltua esiin pöydän alta jossa nykyään mieluusti majailee. Leikkiessään Mama myös unohtaa hieman ujouttaan ja yleensä myös sen jälkeen jää makoilemaan jonnekkin vähän avoimemmalle paikalle. 

Itsekseen Mama ei niin paljoa leiki, mutta koko ajan hieman enemään leikkihiiret kiinnostaa. Ja pari kertaa onkin käynyt niin, että lelun repinaa on kuulunut ja leikkijä onkin ollut Mama. Misun kanssa aamuisin ottavat pienet spurtit ympäri asuntoa. Lähinnä niin, että ohjus-Misu rymistelee ympäriinsä ja Mama ensin vieressä ihmettelee että minkä hepulin se sai ja sitten kohta liittyy seuraan.

Mama on kyllä suloinen kissa ja on ollut todella ilo seurata Maman reipastumista.  

Ja tässä kuvasarja maailman parhaasta kengännauhalelusta. Niin kuin näkyy niin aika nätisti Mama leikkii, ei turhaa hötkyilyä. 

Mama toipuu

Mama ennen leikkausta. Misun nukkumapaikka on valloitettu.

Huono laatuinen kuva, mutta tästä näkyy tuo karmea puku.

Mama on ollut meillä jo sen verran pitkään, että sterilisointi oli mahdollista tehdä. Viime perjantaina Mamalla oli aika Kisssaklinikka Felinaan ja Mama steriloitiin. 

Hoitopaikkaan palatessaan Mama oli tietysti vähän lääkepöllyissään ja kovasti näreissään minulle. Ehkä syynä oli se, että lähtiessämme klinikalle kuljetuskoppaan meno oli vähän turhan iso sählinki ja Mama säikähti. Mama ei antanut silittää ja majoittui pöydän alle, eikä suostunut sieltä liikkumaan pois. Laitoin sinne Mamalle pedin ja ruuankin tarjoilin pöydän alle. Mama onneksi alkoi syömään heti hyvin ja  söi myös kipulääkkeen mukavasti ruuan seassa. Onneksi, koska olisi ollut aika hermoja raastavaa koittaa saada juuri leikattu Mama kiinni ja vielä ruiskulla lääke suuhun. 

Seuraavana aamuna Mama oli hetken vähän seurallisempi, kunnes taas vetäytyi kuoreensa ja vain vältteli minua. Annoin Maman olla rauhassa jotta saa toipua, mutta iltapäivällä huomasin että haavan suojana oleva harsopotkupuku oli ihan rullalla takajaloissa. Puku on siis semmoinen jossa on reiät etujaloille ja takajaloille, semmoinen sukka. Puin puvun uudelleen päälle ja silloin Mama kellahti kyljelleen ihan jäykkänä ja alkoi tärisemään. Minä säikähdin hirveästi ja heti soitin kokeneelle hoitajalle kysyäkseni neuvoa. Minullahan on kissa viimeksi streriloitu n. 15 vuotta sitten joten ei ihan tuoreessa muistissa ollut koko homma. Jaana neuvoi kokeilemaan auttaako, jos puvun ottaa pois päältä. Se puku kuulemma saa aika monet kissat ihan pois tolaltaan. Tästä samasta asiasta oli kyllä toisetkin hoitajat maininneet aiemmin, mutta pakko myöntää että en mä tajunnut yhtään että se puku voi niin paha juttu olla. Minun oma kissa Pippuri nimittäin oli puku päällä usein kun sairasti ja se ei ollut puvusta moksiskaan. Mutta palataan Mamaan, heti kun otin puvun pois niin Mama alkoi kehräämään ja puski kättä, nousi ylös tepastelemaan ja venyttelemään. Kaikki hyvin siis. Nyt ollaan oltu jo pari päivää ilman pukua ja Mama jo täällä kotona kulkee ympäriinsä kaikessa rauhassa ja antaa minun taas rapsutella. Leikkiäkkin haluaisi, mutta en uskalla kovasti vielä villitä potilasta. 

Mama reipastuu päivä päivältä ja suloinen ja rauhallinen kissa. Minusta tuntuu että Mama olisi sopiva rauhalliseen aikuiseen kotiin jossa voisi olla rauhallinen kissakaveri. 

Mamalla on uusi kaveri

Mama ja meidän Misu ovat ystävystyneet. Varsinkin Mama haluaisi olla kovasti kaveri, mutta Misu pitää vielä pientä hajurakoa. Makuuhuoneen ovet on nyt auki kokonaan ja kumpikin kissa saa tulla ja mennä mielensä mukaan. Mama edelleenkin viihtyy enimmäkseen makuuhuoneessa, makoilemassa kopassa. Lähtee kuitenkin vaeltelemaan kun kopan nostaa sängyn päälle ja Mamaa silittelee. Varsinkin Misun ruokakuppi on suuri mielenkiinnon kohde :) Sepä ei haittaa, koska Misulla yleensä jää märkäruoka syömättä.  

Ihmeen nopeasti Mama kotiutui meille ja kissat ystävystyivät ainakin sen verran, että voivat olla samoissa tiloissa. Aikuisten kissojen kohdalla kun ei koskaan tiedä miten käy. Sanotaan vielä, että kyllä Mama on edelleenkin varautunut ja valppaana koko ajan, mutta joko hetki pikkuisen rennompi. Viime yönä hellyyden kipeys iski ja Mama tuli makoilemaan minun ja avomiehen väliin ja tahtoi silityksiä :)

Kissaneidit jää nyt avomiehen kanssa kolmisin viikonlopuksi, kun minä lähden piipahtamaan pohjoisessa.