Misukka ja eläinlääkärillä käynti

Kuvasarja ei liity mitenkään eläinlääkärillä käyntiin :)

Meidän Misukka ei ole mikään iloinen eläinlääkärissä kävijä. Kaukana minun vanhasta Pippuri-kissasta joka oli maailman kiltein eläinlääkärin vieras. Misukkaa kun kaikki oudot asiat niin pelottaa ja tulisen luonteen vuoksi sitten pelko ilmeneekin agressiivisuutena. Tämäkään visiitti ei ollut poikkeus vaan Misukka oli niin äkäinen, että edes perustarkastusta ei voitu tehdä ilman Misukan rauhottamista.  Laitoin olkapäihin asti ulottuvat kinttaat käteen että sain pidettyä Misukaan sen verren paikoillaan että rauhoite saatiin pistettyä kankkuun.

Nyt kun Misukka on minun kissa niin halusin, että sille tehtiin perusteellinen terveystutkimus jotta saadaan kuva siitä onko pinnan alla piileviä sairauksia. Misukallahan on outoja oireita ollut, lihasheikkoutta, tasapaino vaikeuksia ja sekavuutta. Nuo oireet on meillä ollessaan jo vähän vähentyneet, mutta ei kokoaan. Lisäksi halusin tietää ulottuiko hänän syntymävika takajalkoihinkin asti. Silmätkin piti tutkia sillä mahdoton silmien vuotaminen on jatkuvaa.

Misusta otettiin röntgen jostä nähtiin että kaikki jaloissa on kunnossa. Vain häntä on kummallisen vääntynyt. Hyvä juttu. Kilpirauhanenkin ultrattiin ja kaikki oli kunnossa. Silmissä ei ole tulehdusta vaan mahdollisesti kyynelkanavat on tukossa tai sitten silmät vaan vuotaa niin reilusti että kanavissa ei tila riitä. Kosmeettinen haitta. 

Verikokeista sitten selvisi miksi Misukka horjuu ja on niin huono kuntoinen lihaksistaa. Verestä paljastui aikamoinen kaliumin puute. Koska tila oli vähän meillä ollessa parantunut, niin eläinlääkäri epäili että nykyinen parempi ruokavalio on auttanut jo vähän, mutta koska puutostila on niin paha niin Misukka joutuu loppuelämänsä syömään kalium lisää kaksi kertaa päivässä. Minua tämä tietenkin hirvitti sillä Misukka ei todellakaan suostu syömään lääkkeitä. Onneksi ratkaisu keksittiin, liotan kalium jauheen tilkaaan lämmitettyä kermaa ja sen Misukka suostuu juomaan hyvällä mielellä. Lääke menee siis alas ilman suurempaa draamaa. 

Jo lyhyessä ajassa näkyi että kaliumista oli Misukalle paljon apua. Lihaskunto on selvästi parantunut ja askel on vakaampi. Sängyllekkin Misukka pääse jo yhdellä hypyllä, enää ei tarvitse yrittää useampaa kertaa hyppyä :D Muutenkin Misukka vaikuttaa iloisemmalta ja innostuu useammin leikkimään. Yleensä Misun kanssa rallia, mutta harvoin myös itsekkeen leluja pyörittelee <3

Misu oli myös eläinlääkärissä ja painosta saatiin kyllä pyyhkeitä aikalailla. Misu on meillä ollessaan lihonut kilon! Nyt saa emäntä kyllä hävetä silmät päästä sillä jo ennestään pullero kissa on nykyään ihan hirmuinen läski, ja pelättiinkin jo että onko ylipaino aiheuttanut diapeteksen. Ei onneksi, mutta nyt on Misu joutunut harmikseen laikarille ja sekös pikkukissaa harmittaa. Ei auta kuitenkaan, ylipaino on hirmuinen terveysriski kissalle. 

Terkkuja Misulta ja Misukalta

Kaikenlaista on ehtinyt tapahtua joten on vaikea päättää mistä aloittaisi. Kerrotaan vaikka alkuun että Misukalle ja Misulle kuuluu hyvää. Neidit voivat hyvin ja ovat hyvää pataa keskenään ja meidän kanssa. Misu on sama leikkisä itsensä kun ennenkin, ruoka maistuu edelleenkin ihan liian hyvin ja senpä takia paino onkin noussut entisestään (tämä on tarinoiden ainoa huono juttu). Uusi dieetti on nyt sitten taas aloitettu. Misukka on vihdoin sulattanut talon herrankin sydämen (vaikka eihän sitä tietenkään myönnetä). Tovi siihen meni, mutta Misukka on kyllä niin periksiantamaton kaveri, että armoton väsytystaktiikka toi tuloksia. 

Mun pitää alkaa käymään läpi kaikkia kisuista napsittuja kuvia, jotta voin tehdä postauksia tiheämpään. Kissa ja kakkukuvien suma on sen verran valtava, että ei meinaa päästä käsiksi koko hommaan. Tässä kuitenkin kuvasarja laatikoiden ihanuudesta. Ikävä kyllä video toisen laatikon ihanuudesta ja M&M:n leikeistä oli niin huonosti valoittunut että eipä siitä saa kunnolla selkoa. 

Ihana laatikko, pakko kokeilla heti.

Miten niin mulla on vähän huonot jalat, näin komiasti koipi nousee.

Mitäs tuo kaveri tänne hiippailee? tää on mun loota. 

Älä yhtään yritä tunkea tänne.

Kato mua, osaan näin nätisti täällä olla.

Hetkinen! Toinen laatikko jonne Misu koittaa omia. 

Sen ymmärrän että tuo emäntä meitä kuvaa, mutta miks se kävi siirtämässä tohvelin ja lelut pois kuvasta? Ihan niin kuin täällä ei olis tavarat hujan hajan aina. 

Pakko tsekata tääkin loota, ennen Misua. 

Pois tieltä tuumailija.

Kato nyt Misu, hyvin tänne sopii. 

Mun loota :)

Misukan uusi vuosi

Hoitotäti on potenut someväsymystä hieman, joten jutut on olleen vähissä, mutta se on vain hoitotädin ongelma. Misukka voi oikein hyvin ja sama reipas kissa kun ennenkin.

Joululoma sujui kissojen kannalta hyvin, kaikilla oli kivaa. Minä ja Misun hoitoväki sen sijaan saatiin hieman "kärsiä". Minä olin koko loman elämäni flunssassa ja sängynpohjalla, Misun sijaishoitajat saivat kärsiä nälkäisen kissan aikaisista herätyksistä ja loputtomasta huomionkipeydestä. Hoo.... tätä menoa meillä ei ole enää hoitopaikkoja Misulle tarjolla yhtään. 

Kotona sen sijaan Misukka nautti hoitajien huomiosta täysin. Ja olikin ihan ihmeissään kun me kovalla ryminällä ja touhulla saavuttiin kotiin rikkomaan Misukan joulurauha. Ensin kannettiin karmit kaulassa matkalaukut sisään sitten kovalla ryminällä taas ulos ja takaisin Misun kanssa. Misukan pyöreät silmät oli ihmetyksetä extra pyöreät. Äkkiä hämmennys haihtui ja vanhan leikkikaverin kans pistettiin ralliksi. Sylikin löytyi ja vanha nukkumapaikka hoitotädin jaloissa. 

Meillä Misukan kanssa arki sujuu mukavasti. Misukan silmät vielä vuotaa, muttei niin paljoa. Ja "portaita" olen rakennellut että on helpompi hyppiä ikkunalaudalle yms. Edelleenkin sänkyyn hyppäämistä pitää joskus kokeilla pari kertaa ennen kun hyppy sujuu. Ei ne jalat taida ihan kunnossa olla. Misu ja Misukka on tosi hyvät kaverit, yhteiset rallit juostaa aamuin illoin ja Misukka hoitaa Misua hellällä pesulla päivittäin. Ihan vierekkäin ei nukuta, mutta silleen kuitenkin että ollaan melkein tassuetäisyydellä :D 

Ainoa "kriisi" koettiin kynsienleikkuun kanssa. Misukan kynnet kasvaa tosi nopeaa ja jostain syystä sen "peukkujen" kynnet on aina esillä niin pitkinä kynnet tarttuu joka paikkaa, eli ne on pakko leikata. Misukka ei kuitenkaan ole tottunut kynsien leikkuuseen, joten se pelottaa ihan mahdottomasti. Olen koittanut leikata kynsiä yksi kerralla ja pari sainkin leikattua, kunnes Misukkaa niin kovasti pelotti että rimpuilleessaa raapas minua kaulasta (ehdin kääntää pään niin ei ihan poskea raapinut). Ei ollut mikään hyökkäys, vaan ennemmin vain huitoi tassuillaan. Niin me sitten päätettiin, että pyydetään toinen Rekkuhoitaja kaveriksi kynsien leikkuuseen ja niin saatiinkin Misukan kynnet leikattua. Ei sekään helppo homma ollut, vaan Misukka sähisi ja rimpuili ihan tosissaan. Tassut ja pää piti pistää pyyhkeen sisään ettei hoitohenkilökunta saa kynsiä tai hampaita käsiinsä. Aika villiä hommaa, kaverina ollut Sandy on onneksi niin kova mimmi että äksy kissa ei häntä hirvittänyt vaan sai pidettyä Misukan tiukasti sylissä jotta minä arkajalka sain ne kynnet leikattua. Kun kynnet oli leikattu niin annettiin Misukan vielä siinä sylissä hetki rauhoittua ja sitten syötettiin herkkuja jotka onneksi maistui ja Misukka olikin sitten lopussa ihan rauhoittunut. Onneksi, sillä kuukauden päästä on edessä sama show. Vaikka Misukka noin reagoikin niin kyse oli pelosta, eikä agressiivisuudesta. Toivotaan että pikku hiljaa se tottuisi käsittelyyn ja kynsien leikkuuseen (ja lääkkeiden antoon). 

Mutta kaikesta huolimatta, Misukka on kyllä niin rakastava pieni kissa. 

Ihana lampaantalja

Oltiin pari viikkoa sitten pitämässä kahvipöytää Heiluvan Hännän synttäreillä ja samalla kuuntelin luennon kissan virikkeistämisestä. Pakko myöntää, että teki mieli pistää pää piiloon häpestä sillä ihan liian monesti meidän Misu ja hoitolaiset saavat keksiä itsekseen puuhansa. Leluja on kyllä vaikka minkälaisia tarjolla ja yhdessä leikitään huiskilla, mutta siihenpä se sitten jääkin. Kissa kun ei ole oikeasti sellainen eläin jolle on normaalia vain syödä ja nukkua. Pisto sydämessä oli niin suuri, että ilmoittauduin heti luennolle oppimaan enemmän kissankoulutuksesta ja varasin ajan minulle ja Misulle Heiluvaan häntään aloittelemaan yhteisiä puuhia. 

Luennosta ja Misun kanssa opiskelusta kuulette lisää myöhemmin. Aina ei tarvitse alkaa harjoittelemaan kissa agilityä vaan omaa kissaa voi virikkeistää muutenkin, yksi aika helppo tapa on tuoda kissalle uutta haisteltavaa. Ulkona olessa voi keräillä keppejä, käpyjä, kiviä yms ja tuoda niitä sisälle kissalle tutkittavaksi. Mä onnistuin saamaan käsiini tälläisen hienon lampaantaljan joka oli ihan älytön hitti Misun ja Misukan mielestä. Taljan päälle oli tunkoa ja sitä haisteltiin aivan innoissaan pitkän aikaa. Taljan päällä piti kieriä ja siinä oli mukavan pehmoista kölliä kun oli ensin haisteltu tarpeeksi. En pidä taljaa esillä koko aikaa, joten aina kun sen tuohon lattialle laitan niin kisut ryntää sitä tutkailemaan :D 

Toinen helppotapa luoda kissalle puuhaa on laittaa ruoka sellaiseen paikkaan mistä kissa joutuu näkemään vaivaa sen etsimiseen. Eläinkaupat ja Zooplus (muistakaa mennä Zooplussaan Rekku Rescuen sivujen kautta niin ostoksenne kerryttää Rekuille lahjoituksia) myyvät erillaisia aktivointilautoja, mutta ei ole aina pakko ostaa jotain vekotinta vaan esim. tyhjä kanamunarasia kelpaa oikein hyvin. 

Tämmöisissä aktiivisisa mietteissä ollaan heti maanantai aamuna :) huomenna onkin sitten jännä ilta edessä Misun kanssa kun mennään tutustumaan Heiluvaan Häntään. Tavoitteena on saada Misulle enemmän elämään mielenkiintoista puuhaa ja päästä eroon koppajännityksestä (kakka kopassa ei ole kiva juttu). Tämän lisäksi toivon, että löydämme konsteja miten auttaa Misukkaa pääsemään eroon säikähtelystä ja helpottaa kynsienleikkuu operaatiota. Mutta katsotaan, kunhan edes saatais vähän pienen kissanelämään iloa niin sekin olisi jo mahtava saavutus. 

Vapaus koitti Juulialle + uusi kaveri

Niin se aika vierähtää. Juulian meille tullessa piti vielä viikko odotella ennen kun saatiin antaa tehosterokote ja siitä piti vielä toinen viikko odottaa että rokote tulee voimaan ja myös seurailla ettei rokotuksesta puhkea flunssa. Viikonloppuna tuli täytteen tämä odottelu ja Juulia pääsi "vapauteen" makuuhuoneesta, eli siis pääsi kulkemaan vapaasti myös meidän postimerkin kokoisessa olohuoneessa :) Ja tietysti, ennen kaikkea, sai tavata kaverin, eli meidän oman Misun. 

Misuhan oli Juulialla sähissyt pari päivää oven takaa (niin kuin se tuntuu tekevän kaikille kissoille), mutta siitä oli jo kulunnut niin kauan aikaa, että eihän sitä enää kukaan muistannu. Ensi tapaaminen sujui aika hyvin, vaikka Juulia ei ihan tykännyt Misun yli-innokkaasta lähestymistavasta vaan sähähtäen kertoi että otetaas rauhallisemmin. Misu antoi tilaa Juulialle ja niin se sopu syntyi samantien. Juulia lähti ensin reippaan uteliaasti tutkimaan meidän lukaalia, mutta taisi säikähtää jotain olohuoneessa koska juoksi nopeasti takaisin makariin ja siellä pysyttelikin pari päivää vaikka ovi oli auki. Uteliaisuus kuitenkin voitti ja toissa yönä Juulia lähti kaikessa hiljaisuudessa uudelle tutkimusmatkalle ja aamulla sitten olikin tutulla paikkaa sohvan käsinojalla odottamssa ruokaa. Tuo käsinoja on ollut kaikkien meidän hoitolaisten ruuan odotuspaikka (paitsi Misun). 

Nyt Juulia on hyväksynyt koko asunnon asuinpaikakseen ja myös Misun kaverikseen. Eivät ole mitään bestiksiä, mutta yhdessä rallia vedetään iloisesti ja vähän kavereina otetaan päikkäreitä. Juulia on myös avustanut Misua laihkarissa syömällä vähemmäksi Misun ankeita laihutusnappuloita. Aiemminhan ei raksut maistunnu yhtään. :D

Tässä kuvia yhteisestä päiväunihetkestä. Misu ja Juulia ei vaan taida kauaa ehtiä  kaveerata, sillä sunnuntaina Juulialle tulee vieraita :D :D

ps. vaikka kuvista vois päätellä, että Juulia ei tee muuta kun makoilee niin ei pidä paikkaansa. Se on vaan ainoa hetki milloin voi kuvia napsia (+muu kämppä on niin kauhea kaaos ettei siellä kehtaa kuvata xD)

Kanttuvei

Tässä välissä hoitotäti kävi oikaisemassa päiväpeiton reunan :D

Ai minua kuvataan, no alanpa sitten söpöstelemään. 

 

Tätä ennen Juulia käpälällä tassutteli Misua, josta Misu tuntui olevan kovin näreissään, kehtaakin kesken päikkäreiden alkaa leikkimään. 

Misukin yrittää poseerata, liekkö koittaa vedota yleisöön että pelastakaa minutkin täältä ;). Vähän pitää kyllä harjoitella ilmettä, ettei näyttäis joka kuvassa niin nyrpeältä.

Mitä Mama tuumasi vauhdikkaasta vierailijasta

 

 

Nyt nämä minun tarinat laahaa kyllä aikalailla jälkijunassa. Kirjoittelen nyt vasta Smirren vierailusta, vaikka siitä on aikaa jo pari viikkoa. Mamastakin olisi paljon uutta kerrtottavaa, mutta hoidetaan ensin alta pois tämä tarina Smirrestä. 

Smirre oli siis meillä hoidossa useamman päivän. Hyvä tarkoitus oli pitää poika makuuhuoneessa ja Mama ja Misu olohuoneessa. Hyvin harvoinhan tuntemattomia kissoja voi samaan huoneeseen ihan kylmiltä laittaa, vaan aina suositellaan eristystä ensin. Smirren vierailun piti olla niin lyhyt, että en alunperin edes kuvitellut Smirren ja Maman ehtisivän tutustua ihan nokatusten. Smirre kuitenkin oli eri mieltä ja karkasi alta minuutissa makuuhuoneesta olohuoneen puolelle tyttöjä moikkaamaan. Misu vielä hulivilin muisti, joten niiden kohtaaminen sujui hyvin.

Mutta mitäs tuumasi Mama... 

...ei mitään :) Mamaa ei uusi kissa haitannut yhtään, vaan välit oli sopuisat samantien. Kesti kuitenkin useamman päivän ennen kun Mama innostuin Smirren kanssa leikkimään. Aluksi Mama suhtautui tähän villikko kolliin äidillisen kärsivällisesti,  Smirre koitti härnätä Mamaa, mutta Mammalla taisi olla niin hyvin muistissa vielä omat pennut joten ei Smirre saanut Mamaa eväänsä väräyttämään. Misun kanssa Smirre paini senkin edestä ja sitten ihan viimeisenä päivänä Mamakin liittyi leikkiin mukaan. 

Mukava oli nähdä Mama erillaisen kissan seurassa, ei saanut energinen Smirre Mamaan kovin paljoa vauhtia. Taittaa Mama olla niin rauhallinen luonne, eikä niin välitä toisista kissoista. 

Hyvin sujui Smirren vierailu, asunot hiljeni kummasti kun kauhukakara lähti kotiin. Mutta kummasti sitä elohiirä taas ikävä tuli, onneksi Smirren taitaa tulla meille uudestaa lokakuussa :D