Mitä Mama tuumasi vauhdikkaasta vierailijasta

 

 

Nyt nämä minun tarinat laahaa kyllä aikalailla jälkijunassa. Kirjoittelen nyt vasta Smirren vierailusta, vaikka siitä on aikaa jo pari viikkoa. Mamastakin olisi paljon uutta kerrtottavaa, mutta hoidetaan ensin alta pois tämä tarina Smirrestä. 

Smirre oli siis meillä hoidossa useamman päivän. Hyvä tarkoitus oli pitää poika makuuhuoneessa ja Mama ja Misu olohuoneessa. Hyvin harvoinhan tuntemattomia kissoja voi samaan huoneeseen ihan kylmiltä laittaa, vaan aina suositellaan eristystä ensin. Smirren vierailun piti olla niin lyhyt, että en alunperin edes kuvitellut Smirren ja Maman ehtisivän tutustua ihan nokatusten. Smirre kuitenkin oli eri mieltä ja karkasi alta minuutissa makuuhuoneesta olohuoneen puolelle tyttöjä moikkaamaan. Misu vielä hulivilin muisti, joten niiden kohtaaminen sujui hyvin.

Mutta mitäs tuumasi Mama... 

...ei mitään :) Mamaa ei uusi kissa haitannut yhtään, vaan välit oli sopuisat samantien. Kesti kuitenkin useamman päivän ennen kun Mama innostuin Smirren kanssa leikkimään. Aluksi Mama suhtautui tähän villikko kolliin äidillisen kärsivällisesti,  Smirre koitti härnätä Mamaa, mutta Mammalla taisi olla niin hyvin muistissa vielä omat pennut joten ei Smirre saanut Mamaa eväänsä väräyttämään. Misun kanssa Smirre paini senkin edestä ja sitten ihan viimeisenä päivänä Mamakin liittyi leikkiin mukaan. 

Mukava oli nähdä Mama erillaisen kissan seurassa, ei saanut energinen Smirre Mamaan kovin paljoa vauhtia. Taittaa Mama olla niin rauhallinen luonne, eikä niin välitä toisista kissoista. 

Hyvin sujui Smirren vierailu, asunot hiljeni kummasti kun kauhukakara lähti kotiin. Mutta kummasti sitä elohiirä taas ikävä tuli, onneksi Smirren taitaa tulla meille uudestaa lokakuussa :D

Smirren luona kylässä

Armottoman leikin jälkeen hetki huilattiin.

Kissahoitolassa elo on leppoisaa. Mama ja Misu ovat aika hiljaisia tyttöjä joten vauhdin ja vaaratilanteiden toivossa piipahdin katsomassa vanhaa hoitolaistani Smirreä.

Smirren lähtö uuteen kotiin oli kyllä kova pala, mutta Smirren aktiivisuus oli vähän liikaa Misun hermoille joten uuteen kotiin Smirre pääsi. Ja hyvä koti onkin, selvästi näki että Smirre viihtyi hyvin ja oli kun kotonaan. Uusi omistaja oli jo ihan bestis. 

Kun saavuin paikalle niin ensin Smirreä piti rapsutella, haluaisin kuvitella että muisti vielä minut :D Mutta ei tämä vauhtipaikkaus kauaa pysynyt paikallaan, vaan piti päästä testaamaan tuomiani leluhiiriä. Tallessa oli myös meiltä aikoinaan Smirren mukaan lähtenyt lemppari hiirilelu ja se kuulemma vieläkin on ihan ykkönen vaikka muitakin leluja oli tarjolla reilusti. Valokuvia oli vaikea ottaa koska tyyppi ei pysynyt millään paikallaan :)

Smirren reippaasta seurasta saan nauttia taas huomisesta lähtien, sillä Smirre tulee meille viikonloppu hoitoon. Jee! Siitä tarinaa myöhemmin. 

Smirren uusi nimi on muuten Sauron, hoitotädin on vain vaikeaa muistaa ettei Smirre ole enää Smirre :)

Tässä liuta kuvia vaihdikkaasta leikistä. 

Uusi vieras tänään

Kissahoitolassa odotellaan innoissaan uutta hoitolaista. Alunperin meille oli tulossa pentuja, mutta sitten keksittiinkin hyvä ratkaisu kun jo hetken hoidossa ollut Mama Bonita kaipaili uutta hoitopaikkaa. Mama pyöräytti ihanat pennut alkukesästä ja nyt pitäisi pennut vierottaa Mamasta. Siksipä Mama tulee meille ja pennut jää vanhaan hoitopaikkaan odottelemaan kotien löytymistä. 

Tämä on meidän kannalta tosi hyvä järjestely sillä Mama on jo rokotettu, joten Misua ja Mamaa ei tarvitse pitää erillään toisista niin kauaa. Eristys on aina kuitenkin tarpeellinen jotta kissojen hajut ehtivät sekoittua toisiinsa, kissa nimittäin ottaa laumaansa jäsenen hajun perusteella. Uuteen kotiin muuttaminen on kissalle stressi ja sen vanha kissa haistaa hyvin, siksi monesti ensin ollaankin vihaisia koska stressaavaa kissaa ei tahdota laumaan ottaa mukaan. Ajan kanssa kun uusi tulokas rauhoittuu omassa tilassaan ja kissojen hajut sekoittuu niin sitten ollaankin kavereita. Näin se yleensä menee :) 

Mama on hieman ujo ja hiljainen tyttö, Misun kanssa yhteiselo sujuu varmasti hyvin. Smirre oli hieman raisumpi ja hyvin mustasukkainen leluistaan ja ruuasta, joten Misu jäi vähän jalkoihin siinä yhtälössä. Kuitenkin oltiin hyviä kavereita. 

Smirrellekkin kuuluu hyvää  uudessa kodissaan. Poika kotiutuu hyvin. Tässä vielä pari kuvaa Smirrestä. 

Misun kanssa halaillaan

Ja sitten pestään

Smirre odottaa ruokaa. Tämä sohvan kulma on ihan keittokomeron vieressä, joten aina nälkäisenä Smirre odotteli tässä kun laitoin ruokaa lautaselle. 

Välillä pitää levätäkkin

Vaikka yleensä kyllä lelut kiinosti enemmän :)

Pitkän hiljaisuuden jälkeen hyviä uutisia.

Tovi on vierähtänyt päivitysten välillä. Pienoisia teknisiä onglemia on ollut, kun jouduin luopumaan vanhasta läppäristä. Nytkään en pääse kirjoitukseen kuvia lisäämään, mutta pitää silti tehdä päivitys Smirrestä. Smirre on meillä ollut jo pian kaksi kuukautta ja pojasta on kuoriutunut mahtava kissa. Tämän onneksi on muutkin ymmärtäneet, sillä Smirrelle on uusi koti löytynyt. Hoitotäti kyllä pirauttaa Smirren perään vielä monet itkut sillä niin ehdin Smirreen kiintyä, mutta Smirre löysi kyllä itselleen niin kivan omistajan, että kyllä ne kyyneleet on kuitenkin enimmäkseen ilon kyyneleitä :)

Tämä kesä on erityisen vilkas, kodittomia kissoja on tulossa ikkuinoista ja ovista Rekkujen huostaan. Kissojen kotihoitajia tarvitaan koko ajan, sillä kodittomia on enemmän kun yhdistys voi ottaa hoitoon. Jos koet, että haluaisit ja voisit auttaa kodittomia kissoja, niin täältä ja täältä löytyy lisää tietoa kotihoitajuudesta. Rekku rescuella on myös menossa Loukusta kotiin-kampanja jota voi tukea pienillä lahjoituksilla, siitä lisää tietoa täältä. Tuolta löytyy myös kuvia Rekkujen uusimmasta kohteesta, on aika karua katsottavaa (sivua pitää scrollata hieman alas päin ennen kun postaus löytyy).

Marian pieni kissahoitola jää odottamaan, uutta hoitolaista. Ei taida mennä kovin kauaan ennen kun uusi kisuli  nurkissa taas pyörii ja hoitotätiä ilahduttaa :)

Leikki on kissan työtä

Minäkin haluan tuommoisen työn jossa noin on mukavaa ja viihtyy. Smirre nimittäin on todellinen puuha-pete. Lelut saa kyytiä kun mennään makuuhuoneessa laidasta laitaan. Häntä vaan vilahtelee kun sänkyä ympäri lelut lentää. Pienet leluhiiret on suosikkeja, niitä voi jahdata vaikka kuinka kauan. Lisäksi Smirre innostui aivan mahdottomasti Kickeroo lelusta jota saa siis kissamaiseen tapaan halata ja takajaloilla potkia. Puuha-Smirre leikkii itsensä uuvuksiin ja sitten repo rankana lepää jotta jaksaa aloittaa uudelleen. Iltaisin on kuitenkin kiltti ja rauhoittuu aika pian kun huomaa että verhot menee kiinni ja isäntäväki asettuu untenmaille. Silloin pieni poika hiippailee sänkyyn ja kylkeen kiinni uinumaan. 

Huomenna menemme Smirren kanssa taas eläinlääkäriin, otetaan toinen pistos väiveitä vastaan ja tarkastetaan korvat. Viime aikoina olen myös kokeillut Smirrelle (joka on niin kaikkiruokainen kun voi vaan olla) viljatonta ruokavaliota, koska tuntui että masu ei oikein tykänny hyvää jostain ruoka-aineesta (mojovat hajuhaitat aiheutti). Vilja jäi ensimmäisenä pois, siirryttiin ihan raakaruokaan ja jo päivässä huomasi että masu voi paremmin. Nyt testaillaan viljattomia purkkiruokia ja pian myös raksua jotta uudessa kodissa ei tarvi ihan raakaruokintaa ryhtyä (ellei haluta). 

Ja sitten läjä kuvia jossa Smirre leikkii. Laatu ei ole paras mutta kai näistä vähän saa itua siitä mimmoinen puuhastelija Smirre onkaan. 

Kumman lelun valitsis?

Hiiri on kyllä kiva...

Ja sitten menoksi....

Hetkinen... kuvataanko mua?

Lähdenpä tästä piiloon leikkimään.

Kickeroon vuoro....

Reipas Smirre

Tänään käytiin Smirren kanssa eläinlääkärissä. Olikin monenmoista hoitoa ohjelmassa. Smirre sai rokotuksen, sirun, se kastroitiin, pestiin ja korvat putsattiin. 

Miksi pestiin ja korvat putsattiin? Koska aloin ihmettelemään miksi Smirre aina välillä raapii itseään ja sieltä turkista löytyikin ylimääräisiä kyytiläisiä. Ja niinhän todettiin että Smirrellä on väiveitä ja korvapunkkeja. 

Sekä väiveet ja korvapunkit on hoidettavissa olevia ötököitä ja niiden häätö onkin jo aloitettu. Kaikki Rekku rescuen kautta kotia hakevat kissat kastroidaan/sterilisoidaan, rokotetaan, sirutetaan ja madotetaan. Lisäksi jos löytyy ulkoloisia niin kuin nyt, niin nekin hoidamme pois. Ulkoloiset ovat yleisiä, varsinkin jos kissa tai emo pääsee vapaasti ulkona liikkumaan. Näitä tapauksia on, kun on suoraan maatilalta otettu pentu niin sitten on uudet omistajat saaneet hoitaa erillaisia loisia pois. Mutta Smirre kuitenkin on pian ötökkä vapaa kissa ja uuteen kotiin pääsee sitten ilman mitään seuralaisia. Matokuurikin on juuri sopivasti päällä ja Smirre on kyllä maailman helpoin tapaus. Murskaan Axilur tabletin ruuan sekaan ja poika hotkasee evään parempiin suihin mukisematta. Myös Pirskatti ja omega-3 lisät menee hyvin alas ruuan seassa :) 

Vaikka joutui tänään veitsen alle niin Smirre on ollut tosi reippaana koko päivän. Ihan samaan tapaan on ollut ruokakuppia kolistelemassa ja rapsuteltavana. Annoin tässä hetkisitten Smirrelle uuden lelun ja voi pojat että onkin mieluinen. Tuossa on jo yli puoli tuntia antanut lelulle kyytiä :) Mutta eiköhän me pian panna nukkumaan, Smirre onkin tosi kiltti öisin. Ei mitään meteliä pidä vaan vieressä nukkuu tyytyväisenä. 

Eikö kukaan kaipaa itselleen tälläistä ihanuutta? Smirrestä saa kyllä itselleen iloisen ja rakastavan kissan. 

Tässäpä sitten läjä kuvia. Ovat vähän huonon laatuisia kun joutuu täällä pimeässä makuuhuoneessa kuvaamaan. Smirreä kun silittää niin se innostuu pyörimään tällälailla sängyssä. Ja kieli on ulkona taas :D