Tässä kävi juuri niin klassisesti kun voi vaan käydä. Kryyni sulatti meidän sydämet sillä sekunnilla kun meille saapui, rakkautta ensi silmäyksellä. Joten meillehän tämä ihanuus jää :) Avomies tuumasi jo ensimmäisenä yönä, että "eiköhän pidetä tämä kissa". Hänen piti siis olla meillä se järjen ääni joka pitää minut kurissa :P Minkäs teet kun Kryyni on niin hurmaava. On todella seurallinen, rapsuttaa saa niin paljon kun jaksaa, oikea kehräysautomaatti. Kun on hetken touhunnut omiaan niin tulee tykö ja tunkee syliin, puskee päällään minun kasvoja ja yleensä alkaa myös nuolemaan. Öisin nukkuu meidän jalkopäässä tai reiden vieressä. Heti kun kääntää kylkeä niin sieltä sängynpäästä nousee pieni pää tarkastamaan että ollaanko hereillä. Ja sitten kipittää nopeasti meidän väliin kiehnäämään, isoon ääneen kehräten. Käy puskemassa ja nuolemassa molempien kasvot ja pienen rapsuttelun jälkeen palaa takaisin jalkopäähän nukkumaan. Päivisin leikki maistuu, joko yksin jahtaa leluhiirtä tai sitten pyytää heiluttelemaan narulelua jotta saa sitä ajattaa.
Että näin alkoi tämä kissanhoitajan ura :) nyt odotellaan sitten seuraavaa hoitolaista. Kunhan semmoinen meille tupsahtaa niin päivittelen tänne taas tarinaa uudesta kodinetsijästä (joka ei jää meille... ei ei ei).