Juulia puulia

Yritän näyttää hurjalta, vaikka olenkin aivan kiltti oikeasti

Silmät on aina niin ymmyrkäiset

Juulia on meillä jo asustanut kaksi viikkoa ja hävyttömän vähän on tullut kirjoiteltua Juulia tyttösestä. Joten korjataanpa tilannetta nyt. 

Juulia asusteli meidän makuuhuoneessa kaksi viikkoa ja eipä kyllä kiltimpää asukkia ole ennen nähty. Huoneeseen kun meni niin aina siellä odotti iloisen oloinen kissa joka heti oli tunkemassa syliin tai kylkeen kiehnäämään. Rapsutuksia teki niin kovasti mieli. Jo alkuvaiheessa huomattiin että Juulian korvat kaipaa putsausta ja se olikin sitten semmoinen toimenpide josta Juulia-neiti ei tykännyt. Antoi kyllä korvat putsata, mutta selvästi jälkeenpäin oli harmissaan ja ei ollu kaveri. Kuitenkin kun vähän ajan päästä meni Juulia uudeen katsomaan, niin neiti oli jo leppynyt. Kuka sitä kauaa jaksaa vihoitella, kun olis rapsutuksia ja huiskalla leikkimistä tiedossa :) 

Juulia ei kovasti välitä leikkiä itsekseen, ainakana vielä, mutta höyhenhuiska ja naruhuiska on mieleisiä ja niitä kun heiluttaa niin voisi leikkiä vaikka kuinka kauan. Ruokakin maistuu, mutta raksuja ei oikein välitä syödä. Mutta mitäpä väliä sillä, märkäruoka on oikein hyvä vaihtoehto, eikä hoitotädin tarvi niin kovasti seurata tytön juomistakaan kun raksut ei maistu. Ruokaan olen lisännyt Juulialle kissojen omega-3:sta, siitä hyvästä turkki onkin koko ajan paranemaan suuntaa. Vielä vähän kun saisi painoa lisää, sillä Juulia on aika pikkuruinen tyttö. Ehkä semmonen 3kg. 

Tässä kuvia huiskaleikeistä (tällä kertaa epäjärjestyksessä).

Vähän lähti näitä höyheniä irti, eihän haittaa?