Mitä Mama tuumasi vauhdikkaasta vierailijasta

 

 

Nyt nämä minun tarinat laahaa kyllä aikalailla jälkijunassa. Kirjoittelen nyt vasta Smirren vierailusta, vaikka siitä on aikaa jo pari viikkoa. Mamastakin olisi paljon uutta kerrtottavaa, mutta hoidetaan ensin alta pois tämä tarina Smirrestä. 

Smirre oli siis meillä hoidossa useamman päivän. Hyvä tarkoitus oli pitää poika makuuhuoneessa ja Mama ja Misu olohuoneessa. Hyvin harvoinhan tuntemattomia kissoja voi samaan huoneeseen ihan kylmiltä laittaa, vaan aina suositellaan eristystä ensin. Smirren vierailun piti olla niin lyhyt, että en alunperin edes kuvitellut Smirren ja Maman ehtisivän tutustua ihan nokatusten. Smirre kuitenkin oli eri mieltä ja karkasi alta minuutissa makuuhuoneesta olohuoneen puolelle tyttöjä moikkaamaan. Misu vielä hulivilin muisti, joten niiden kohtaaminen sujui hyvin.

Mutta mitäs tuumasi Mama... 

...ei mitään :) Mamaa ei uusi kissa haitannut yhtään, vaan välit oli sopuisat samantien. Kesti kuitenkin useamman päivän ennen kun Mama innostuin Smirren kanssa leikkimään. Aluksi Mama suhtautui tähän villikko kolliin äidillisen kärsivällisesti,  Smirre koitti härnätä Mamaa, mutta Mammalla taisi olla niin hyvin muistissa vielä omat pennut joten ei Smirre saanut Mamaa eväänsä väräyttämään. Misun kanssa Smirre paini senkin edestä ja sitten ihan viimeisenä päivänä Mamakin liittyi leikkiin mukaan. 

Mukava oli nähdä Mama erillaisen kissan seurassa, ei saanut energinen Smirre Mamaan kovin paljoa vauhtia. Taittaa Mama olla niin rauhallinen luonne, eikä niin välitä toisista kissoista. 

Hyvin sujui Smirren vierailu, asunot hiljeni kummasti kun kauhukakara lähti kotiin. Mutta kummasti sitä elohiirä taas ikävä tuli, onneksi Smirren taitaa tulla meille uudestaa lokakuussa :D