Misukan tarina

Misukka vanhanssa kodissaan

Tässäpä nyt vihdon ja viimein kertomus Misukasta. On tullut lykättyä tämän kirjoitusta, ihan vaan siitä syystä että pelkästä ajatuskin Misukan taustasta pistää vollottamaan. Mutta koitetaan nyt kuitenkin...

Tarina alkaa siitä kun viime kesänä ulkoilutin omaa kissaani Misua ja minua lähestyi naapurini, aivan ihana rouva joka oli myöskin melkoinen kissafani. Hänen kanssaan juteltiin kissoista ja muustakin, jossain vaiheessa kerroin että minulla oli kodittomia hoitokissoja ja että kuulun Rekku rescueen. Naapurin rouva sitten yhdellä kertaa kun taas nähtiin kertoi minulle omasta vapaaehtoistyöstään vanhustenparissa. Hän oli jo monen monen vuoden ajan käynyt erään vanhan mummon luona vierailulla ja tällä mummolla oli ihana kissa nimeltään Misukka. Naapurini oli vähän huolissaan sekä  mummosta että kissasta, koska mummolla oli jo ikää 90-vuotta ja kunto oli alkanut heikentyä. Huolenaiheena oli myös Misukka, mitä kissalle tapahtuu jos mummo joutuu sairaalaan tai nukkuu pois. Kerroin hänelle, että meidän yhdistys kyllä auttaa tälläisissäkin tapauksissa ja että kun aika tulee niin ottaa minuun yhteyttä. 

Ja niinhän siinä kävi että jokunen viikko sitten naapurini soitti että nyt on mummo joutunut sairaalaan ja ei kuulemma enää kotiin sieltä pääse, Misukka oli yksi kotona ja sitä käytiin siellä ruokkimassa. Mummoa tietysti kovasti huoletti että miten Misukan käy. Minä aloin järjestelemään Misukan siirtyä yhdistykselle ja lähdettiinkin heti Misukan luo katsomaan millainen kisuli onkaan. 

Voi hyvänen aina Misukkaa. Kyllähän se ensisilmäyksellä on aika vinhan näköinen kissa, lyhyt paksu häntä ja silmät suuret ku lautaset. Mutta niin kultainen ja hellyyden kipeä. Ensi tapaaminen oli kyllä oikea "Pippuri-hetki", kun tulimme asuntoon niin Misukka juoksi kaukaa suoraan syliin, ihan niin kuin minun vanha kissa Pipuri olessaan pentu. Misukka oli aivan ikionnellinen saadessaan seuraa, me aloitettiin samantien matokuuri joka oli aikamoinen järkytys Misukalle, mutta onneksi siitäkin selvittiin ja hyvillä mielin Misukka istui sylissä jälkeen päin. Sen jälkeen aloin käymään Misukkaa katsomassa pari kertaa päivässä kunnes saatiin paperiasiat kuntoon. Misukan kanssa kovasti huoletti millainen kissan terveydentila oli, koska yhdistyksellä ei tällä hetkellä ole varoja maksaa kalliita kuluja, mutta onneksi eläinlääkärin tarkastuksessa ei tullut esiin mitään suurta ongelmaa. Hampaat oli tosi hyvässä kunnossa, silmätipat aloitettiin kun ne isot simmut koko ajan vuosi. Hännässä ja mahdollisesti myös takajaloissa on syntymävika, siksi häntä on lyhyt ja mutkalla. Terveys siis ok, mutta sitten vielä huolehdittiin sitä miten Misukka sopeutuu uuteen paikkaan. Tätä päästiin kokeilemaan kun Misukka muutti meille hoitoon. 

Tällä välin Misukan omistajan kunto oli huonontunut niin, että elinaikaa ei enää ollut kuin muutamia päiviä jäljellä. Mummolle ehdittiin kuitenkin vielä kertoa, että Misukka on päässyt nyt hoitoon ja sille etsitään uusi hyvä koti. Muuhun puheeseen mummo ei enää oikein reagoinut mitenkään, mutta tämän kun kuuli niin päästi syvän huokauksen. Hänen viimeinen toiveensa oli ollut että hänen arkkuun laitetaan mukaan Misukan kuva. 

Misukka sopeutui meille yllättävän nopeaa, alkoi pikkuhiljaa syömään paremmin (ensimmäiset päivät meni ihan Nutriplus geelin ja namusten avulla). Leikkikin maistui huiskan kanssa. Oven takana asustavat Misu ja Cora kiinnosti kovasti ja aina pian kumpikin porukka alkoi tekemään kamikaze-syöksyjä toiselle puolelle ovea kun ovesta kuljin. Järkytys oli tietysti suuri kun nokan eteen tuli outo kissa, mutta yllättävän rauhallisesti kaikki tilanteen otti. Misuhan on kaikkien kissojen ystävä, samoin Cora (yli-innokas sellainen), joten vain Misukka vähän epävarmuuttaa sähisi. Misukka säikkyy helposti kaikkia ääniä ja liikettä, joten toisista huoneista kuuluvat äänet saivat Misukan vähän pelokkaaksi, siksi päätin antaa Misukan tutustua toisiin kissoihin ja asuntoon, vaikka Misukka ei ollutkaan saanut vielä tehosterokotetta. Yhteiselo sujui hyvin, Coran innokkaan lähetysmisyritykset saivat Misukan vähän hätääntymään, mutta pian tottui niihinkin. Sitten kun Cora lähti omaan kotiin niin Misukkakin on rentoutunut kokonaan ja he ovatkin hyvää pataa Misun kanssa. Yhdessä leikitään ja pikku hiljaa päikkäreitäkin otetaan aina vähän lähempänä toista :)

Misukan tarina on sydäntä särkevä, mutta onneksi uusi koti voidaan etsiä. Uuden kodin pitää olla rauhallinen, aikuiskoti jossa on paljon kokemusta kissoista, sillä Misukan kynsienleikkuu ja lääkkeiden anto on aikamoista taistelua. Silmien vuotaminen vaatii myöskin hoitoa ja ehkä eläinlääkärissä käyntiä jotta selvitetään kunnolla mistä vuotaminen johtuu. Se ei ole sairaus, vaan kosmeettinen haitta. Kyynelneste ei pääse kulkemaan kyynelkanavia pitkin joten se pursuaa silmistä ulos. Se pakko sanoa että sitä kyyneltä tulee paljon. Joka päivä putsaan silmän aluset ja silti ne on semmoisen ruskean mönjän peitossa koko ajan. Lisäksi Misukan takajalat on heikossa kunnossa, hyppääminen ei aina oikein onnistu, voi olla vanhaa ikää tai sitten ehkä syntymävika vähän jalkoja heikentää. Kipuja ei kuitenkaan ole. 

Misukka on todella ihana kissa ja on ollut suuri ilo auttaa Misukkaa löytämään uusi elämä. Naapurin rouvakin kertoi että kun Misukan oma mummo haudattiin viimeiseen lepoon niin mukana oli kehystetty kuva Misukasta.