Ihana Mama

Koko ajan korvat höröllä kuunnellään mitä ympärillä tapahtuu.

Näistä kuvista näkyy paremmin Maman selkäpuoli. Väri on ruskea tiikeri, mutta raidat ei kovin hyvin näy selän ja kylkien alueella. Tassuissa ja hännässä sitten sitäkin enemmän. 

Vieläkin minua vähän ujostuttaa.

Mama Bonita on nyt ollut meillä hoidossa vajaan viikon ja sinä aikana on saanut oikean yliannostuksen ihmisseuraa. Hyvin tuloksin :D Mama on edelleen ujo kissa, joka mieluiten aikaa viettää oman kopan turvassa, mutta on selvästi reipastunut. Aluksi Mama piti kaivaa piilostaan esiin, mutta nyt tyttö tulee itse tervehtimään kun lähelle menee. Ennen kun aloin silittämään, ilme oli ensin varautunut mutta rentoutui pian. Nyt silityksiä tullaan jopa itsekkin pyytämään. Parin ekan päivän aikana lelut ei aiheuttanut mitään innostusta, nyt jaksettaisiin huiskun perässä juosta vaikka kuinka pitkään. Minusta suurin ja ihanin edistysaskel on kuitenkin kissaneidin suhtautuminen minuun. Enää ei tarvitse olla käden mitan päässä kissasta vaan voi olla ihan lähellä ja nuuskutella turkkia. Mama saattaa itse tulla puskemaan minun naamaa (mutta säikähtää aina silmälaseja) ja tänään jopa tuli kehräten mahan päälle tassuttelemaan kun oli niin mukavaa kun silitettiin. Lisäksi viime yönä ei enää maukunut ollenkaan, kävi kolmen aikaa katsomassa alkaisinko leikkimään, mutta meni kiltisi takaisin nukkumaan kun tajusi että ei tämä unikeko evää väräytä. 

Mama ei minusta ole kauhean pelokas, ennemmin vain ujo ja hieman arka. Kunhan luottamus pikkuhiljaa syntyy niin Mamasta tulee aivan ihana sydänkäpynen. 

Tämän kaiken hienon lisäksi Mama on tehnyt jo tuttavuutta meidän Misun kanssa. Siitä kuulette lisää ensi kerralla :)