Hyvää huomenta, ei ole vielä aika herätä. t. Misukka

Eihän nää kuvat ole oikeasti otettu nyt aamulla, vaan päikkäreiden aikaan pari päivää sitten. Kaikki kissanomistajat tietää, että sellaisia hetkiä ei ole, että olisi itse aamulla ylhäälä ja kissa vielä nukkuisi täyttä häkää :D Täällä meilläkin on täys touhu jo menossa. Aamupala on syöty ja nyt leikitään. Harmi kun on näin pimeää niin ei saa kuvia Misukan leikeistä. Kilinä vaan kuuluu kun lelu saa kyytiä, Misukka ei kovin paljoa leiki itsekseen, mutta Misun kans otetaan spurtit pari kertaa päivässä ja huiskaleluilla saa Misukan hyvin liikkeelle. Tämmöisä aamukuulumisia täältä, hoitaja lähtee kohta puolin Felinaa kohti. On taas Rekkujen hoitopäivä edessä.

Tarinaa vapaaehtoistyöstä

Leivontablogini puollella kirjoittelin vapaaehtoistyöstä, mitä itse teen tällä hetkellä ja myös mistä muut voisivat löytää tietoa vapaaehtoistoiminnasta. Käyhän lukaisemassa postaus täältä.

Ihana lampaantalja

Oltiin pari viikkoa sitten pitämässä kahvipöytää Heiluvan Hännän synttäreillä ja samalla kuuntelin luennon kissan virikkeistämisestä. Pakko myöntää, että teki mieli pistää pää piiloon häpestä sillä ihan liian monesti meidän Misu ja hoitolaiset saavat keksiä itsekseen puuhansa. Leluja on kyllä vaikka minkälaisia tarjolla ja yhdessä leikitään huiskilla, mutta siihenpä se sitten jääkin. Kissa kun ei ole oikeasti sellainen eläin jolle on normaalia vain syödä ja nukkua. Pisto sydämessä oli niin suuri, että ilmoittauduin heti luennolle oppimaan enemmän kissankoulutuksesta ja varasin ajan minulle ja Misulle Heiluvaan häntään aloittelemaan yhteisiä puuhia. 

Luennosta ja Misun kanssa opiskelusta kuulette lisää myöhemmin. Aina ei tarvitse alkaa harjoittelemaan kissa agilityä vaan omaa kissaa voi virikkeistää muutenkin, yksi aika helppo tapa on tuoda kissalle uutta haisteltavaa. Ulkona olessa voi keräillä keppejä, käpyjä, kiviä yms ja tuoda niitä sisälle kissalle tutkittavaksi. Mä onnistuin saamaan käsiini tälläisen hienon lampaantaljan joka oli ihan älytön hitti Misun ja Misukan mielestä. Taljan päälle oli tunkoa ja sitä haisteltiin aivan innoissaan pitkän aikaa. Taljan päällä piti kieriä ja siinä oli mukavan pehmoista kölliä kun oli ensin haisteltu tarpeeksi. En pidä taljaa esillä koko aikaa, joten aina kun sen tuohon lattialle laitan niin kisut ryntää sitä tutkailemaan :D 

Toinen helppotapa luoda kissalle puuhaa on laittaa ruoka sellaiseen paikkaan mistä kissa joutuu näkemään vaivaa sen etsimiseen. Eläinkaupat ja Zooplus (muistakaa mennä Zooplussaan Rekku Rescuen sivujen kautta niin ostoksenne kerryttää Rekuille lahjoituksia) myyvät erillaisia aktivointilautoja, mutta ei ole aina pakko ostaa jotain vekotinta vaan esim. tyhjä kanamunarasia kelpaa oikein hyvin. 

Tämmöisissä aktiivisisa mietteissä ollaan heti maanantai aamuna :) huomenna onkin sitten jännä ilta edessä Misun kanssa kun mennään tutustumaan Heiluvaan Häntään. Tavoitteena on saada Misulle enemmän elämään mielenkiintoista puuhaa ja päästä eroon koppajännityksestä (kakka kopassa ei ole kiva juttu). Tämän lisäksi toivon, että löydämme konsteja miten auttaa Misukkaa pääsemään eroon säikähtelystä ja helpottaa kynsienleikkuu operaatiota. Mutta katsotaan, kunhan edes saatais vähän pienen kissanelämään iloa niin sekin olisi jo mahtava saavutus. 

Misukan tarina

Misukka vanhanssa kodissaan

Tässäpä nyt vihdon ja viimein kertomus Misukasta. On tullut lykättyä tämän kirjoitusta, ihan vaan siitä syystä että pelkästä ajatuskin Misukan taustasta pistää vollottamaan. Mutta koitetaan nyt kuitenkin...

Tarina alkaa siitä kun viime kesänä ulkoilutin omaa kissaani Misua ja minua lähestyi naapurini, aivan ihana rouva joka oli myöskin melkoinen kissafani. Hänen kanssaan juteltiin kissoista ja muustakin, jossain vaiheessa kerroin että minulla oli kodittomia hoitokissoja ja että kuulun Rekku rescueen. Naapurin rouva sitten yhdellä kertaa kun taas nähtiin kertoi minulle omasta vapaaehtoistyöstään vanhustenparissa. Hän oli jo monen monen vuoden ajan käynyt erään vanhan mummon luona vierailulla ja tällä mummolla oli ihana kissa nimeltään Misukka. Naapurini oli vähän huolissaan sekä  mummosta että kissasta, koska mummolla oli jo ikää 90-vuotta ja kunto oli alkanut heikentyä. Huolenaiheena oli myös Misukka, mitä kissalle tapahtuu jos mummo joutuu sairaalaan tai nukkuu pois. Kerroin hänelle, että meidän yhdistys kyllä auttaa tälläisissäkin tapauksissa ja että kun aika tulee niin ottaa minuun yhteyttä. 

Ja niinhän siinä kävi että jokunen viikko sitten naapurini soitti että nyt on mummo joutunut sairaalaan ja ei kuulemma enää kotiin sieltä pääse, Misukka oli yksi kotona ja sitä käytiin siellä ruokkimassa. Mummoa tietysti kovasti huoletti että miten Misukan käy. Minä aloin järjestelemään Misukan siirtyä yhdistykselle ja lähdettiinkin heti Misukan luo katsomaan millainen kisuli onkaan. 

Voi hyvänen aina Misukkaa. Kyllähän se ensisilmäyksellä on aika vinhan näköinen kissa, lyhyt paksu häntä ja silmät suuret ku lautaset. Mutta niin kultainen ja hellyyden kipeä. Ensi tapaaminen oli kyllä oikea "Pippuri-hetki", kun tulimme asuntoon niin Misukka juoksi kaukaa suoraan syliin, ihan niin kuin minun vanha kissa Pipuri olessaan pentu. Misukka oli aivan ikionnellinen saadessaan seuraa, me aloitettiin samantien matokuuri joka oli aikamoinen järkytys Misukalle, mutta onneksi siitäkin selvittiin ja hyvillä mielin Misukka istui sylissä jälkeen päin. Sen jälkeen aloin käymään Misukkaa katsomassa pari kertaa päivässä kunnes saatiin paperiasiat kuntoon. Misukan kanssa kovasti huoletti millainen kissan terveydentila oli, koska yhdistyksellä ei tällä hetkellä ole varoja maksaa kalliita kuluja, mutta onneksi eläinlääkärin tarkastuksessa ei tullut esiin mitään suurta ongelmaa. Hampaat oli tosi hyvässä kunnossa, silmätipat aloitettiin kun ne isot simmut koko ajan vuosi. Hännässä ja mahdollisesti myös takajaloissa on syntymävika, siksi häntä on lyhyt ja mutkalla. Terveys siis ok, mutta sitten vielä huolehdittiin sitä miten Misukka sopeutuu uuteen paikkaan. Tätä päästiin kokeilemaan kun Misukka muutti meille hoitoon. 

Tällä välin Misukan omistajan kunto oli huonontunut niin, että elinaikaa ei enää ollut kuin muutamia päiviä jäljellä. Mummolle ehdittiin kuitenkin vielä kertoa, että Misukka on päässyt nyt hoitoon ja sille etsitään uusi hyvä koti. Muuhun puheeseen mummo ei enää oikein reagoinut mitenkään, mutta tämän kun kuuli niin päästi syvän huokauksen. Hänen viimeinen toiveensa oli ollut että hänen arkkuun laitetaan mukaan Misukan kuva. 

Misukka sopeutui meille yllättävän nopeaa, alkoi pikkuhiljaa syömään paremmin (ensimmäiset päivät meni ihan Nutriplus geelin ja namusten avulla). Leikkikin maistui huiskan kanssa. Oven takana asustavat Misu ja Cora kiinnosti kovasti ja aina pian kumpikin porukka alkoi tekemään kamikaze-syöksyjä toiselle puolelle ovea kun ovesta kuljin. Järkytys oli tietysti suuri kun nokan eteen tuli outo kissa, mutta yllättävän rauhallisesti kaikki tilanteen otti. Misuhan on kaikkien kissojen ystävä, samoin Cora (yli-innokas sellainen), joten vain Misukka vähän epävarmuuttaa sähisi. Misukka säikkyy helposti kaikkia ääniä ja liikettä, joten toisista huoneista kuuluvat äänet saivat Misukan vähän pelokkaaksi, siksi päätin antaa Misukan tutustua toisiin kissoihin ja asuntoon, vaikka Misukka ei ollutkaan saanut vielä tehosterokotetta. Yhteiselo sujui hyvin, Coran innokkaan lähetysmisyritykset saivat Misukan vähän hätääntymään, mutta pian tottui niihinkin. Sitten kun Cora lähti omaan kotiin niin Misukkakin on rentoutunut kokonaan ja he ovatkin hyvää pataa Misun kanssa. Yhdessä leikitään ja pikku hiljaa päikkäreitäkin otetaan aina vähän lähempänä toista :)

Misukan tarina on sydäntä särkevä, mutta onneksi uusi koti voidaan etsiä. Uuden kodin pitää olla rauhallinen, aikuiskoti jossa on paljon kokemusta kissoista, sillä Misukan kynsienleikkuu ja lääkkeiden anto on aikamoista taistelua. Silmien vuotaminen vaatii myöskin hoitoa ja ehkä eläinlääkärissä käyntiä jotta selvitetään kunnolla mistä vuotaminen johtuu. Se ei ole sairaus, vaan kosmeettinen haitta. Kyynelneste ei pääse kulkemaan kyynelkanavia pitkin joten se pursuaa silmistä ulos. Se pakko sanoa että sitä kyyneltä tulee paljon. Joka päivä putsaan silmän aluset ja silti ne on semmoisen ruskean mönjän peitossa koko ajan. Lisäksi Misukan takajalat on heikossa kunnossa, hyppääminen ei aina oikein onnistu, voi olla vanhaa ikää tai sitten ehkä syntymävika vähän jalkoja heikentää. Kipuja ei kuitenkaan ole. 

Misukka on todella ihana kissa ja on ollut suuri ilo auttaa Misukkaa löytämään uusi elämä. Naapurin rouvakin kertoi että kun Misukan oma mummo haudattiin viimeiseen lepoon niin mukana oli kehystetty kuva Misukasta. 

Hei hei Cora

Coran lähtö uuteen kotiin tapahtui hyvin nopeaa. Yleensä sitä ehtii pari päivää ainakin vielä kissaa paijjailla, mutta tällä kertaa Cora haettiin heti seuraavana päivänä kun oli käyty katsomassa. Muta mikäpä se siinä, hieno koti Coralle löytyi, joten mitäpä tuota pitkittämään. Cora sai itselleen uudessa kodissa oman kissakaverin ja ihannan emännän ja isännän. Mitäpä sitä muuta voisi pienelle kissalle toivoakkaan. 

Cora oli ensimmäinen kissa joka pääsi kotiin ilman että minä kyynelehdin. Ei siksi etteikö olisi ollut haikea luopua kisusta, vaan sen takia kun kuulin päivällä kyyneleet silmiin tuovan jutun Misukan entisen omistajan hautajaisista ja sen takia piti kovasti tsempata töissäkin ettei mene ihan pillittelyksi päivä. Kai sitä oli sitten Corankin lähtiessä vielä se sama tsemppi päällä. Mutta me jäädään hyvällä mielellä muistelemaan Coraa ja odotellaan kuulumisia uudesta kodista. Ihana pieni onnellisuuspakkaus se Cora. 

Nyt tänne hoitolaan jäi Misu ja Misukka. Misukasta lisää tarinaa seuraavaksi.

Ja vielä pari kuvaa Misun kanssa.

Vieraita

Tässä "pari" kuvaa Misun ja Coran hellyyshetkestä (lopussa on myös vähän tekstiäkin)

Eilen Coran luona kävi vieraita ja tänään kuullaan löytyikö Coralle oma koti. Hoitola kyllä hiljenisi melkoisesti jos pikkuinen tehopakkaus katoaa. Ikävä tulee taas, mutta niinhän se tekee aina. 

Cora on kyllä veikeä kissan alku. Eilen seurasin illalla kun se sai "iltapömöt" ja juoksi ympäri asuntoa villissään. Huvittavan näköistä oli kun se sohvalla pomppi tasajalkaa. Lopulta sai Misusta painikaverin kun vähän aikaa houkutteli. Leikkikaveri on Coralle mieleen, mutta ei se kuitenkaan härnää Misua ja Misukkaa vaan toki hakee niitä mukaan mutta ei jää riekkumaan kimppuun jos toinen ei innostu. 

Coran lempipaikka on kiipeilypuun pussukka jossa se melkeinpä aina on nokosilla (siis kun ei leiki). Ja lemppari leluja on raksut ja mun hiusrenksut. Hiusrenksut se kuskaan minun vaa'an lähelle jotta voi sen alta niitä pyydystää. Eilenkin taisi tunti vierähtää vaa'an ja renksun kimpussa. Erikoista, mutta eihän noiden kissojen aivoituksista aina ota selkoa :D Uusi koti saa siis varautua varsin kekseliäisiin leikkeihin.

Corasta on super vaikea ottaa kuvia, näistä saa semmoisen kuvan että Cora vain pötköttelee koko ajan, mutta oikeastihan tilanne on ihan päinvastainen :) Kun Misu makoilee jossain niin monesti Cora menee sen tykö ja pötkähtää viereen hoidettavaksi ja sitten Misu pesee pienta pentua. Misukkakin joskus yrittää vähän nuolasta Coraa, mutta yleensä Cora ei malta odotella hitaammaan puoleisen Misukan hellyyksiä vaan koittaa painia tai juoksee jonnekkin jännempiin paikkoihin.