Kissojen ystävä Cora

Aika on taas vierähtänyt ihan yllättäen. Cora on ollut meillä kohta kolme viikkoa ja tämä pieni touhukas kissalapsi on kyllä tuonut paljon iloa meille. Jäljellä ei ole enää minkäänlaista arkuuttaa, vaan Cora on jo täysin tottunut meihin. Sitä saa silittää ja pitää sylissä ja leikittää niin paljon kun huvittaa. Tokihan sylissä ei monestikkaan malteta olla kovin kauaa. 

Cora on erityisen viehättynyt Misuun ja ottaakin Misusta mallia aikalailla. Mitä Misu tekee niin Cora on pian perässä tekemässä samoin. Huvittavin esimerkki tästä on, kun Misu tulee syliin rapsutettavaksi niin vaikka Cora olisi nukkumassa jossain niin sieltä alkaa kuulumaan vieno miukasu ja pian Cora kipittää pyörimään jalkoihin äänekkäästi huristen. Hyvin usein nukkumapaikkakin löytyy Misun vierestä (tai puoliksi päältä) ja aina Misun ohi mennessään pitää käydä vähän puskemassa. 

Ihana kissa tämä Cora. Sen touhuja on niin hauska seurata ja turkki on silkkisen pehmeä. On kyllä viimeisen päälle terapeuttista pitää Coraa sylissä ja kuunnella kehräystä.                 

Cora on jo tutustunut myös meidän toiseen hoitolaiseen Misukkaan ja hyvin on mennyt. Misukan mielestä Cora on välillä liian päällekäyvä (Cora siis tahtoo leikkiä, ei muuta); mutta muuten ovat tulleet hyvin toimeen.